Veroilmoitus paketissa

3 päivää jäi vielä aikaakin deadlineen (helmikuun loppuun)! :) Eihän siinä mennytkään kun puoltoista kuukautta... vähän kerrallaan kun tekee. Miehellä on vielä toisen tilan veroilmoitus vaiheessa, mikä tarkoittanee että allekirjoittanut laittaa ruoat loppukuun ajan.

Ristiäiset juhlittiin viime lauantaina, tyttö sai nimen ja kummit. Itse tilaisuuden ajan neiti oli aika rentoreetta, vähän raotti silmiä välillä kun tuli vettä päälaelle, mutta muuten lähinnä nukkui. Pirpana sai kunniatehtävän kuivata pikkusiskon pää, mikä onnistuikin mallikkaasti ilman apua. Vieraille tarjottiin härkäpapukeittoa krutonkien kera, perunarieskaa, sekä kahvin kanssa savolaisia karjalanpiirakoita, porkkanakakkua, päärynäpiirakkaa, juustosarvia ja vaniljakeksejä.

Uuteen vauvaan liittyen täytyy seuraavaksi tehdä joitakin paperihommia. Elämme avoliitossa, joten miehen pitää tunnustaa lapsen isyys erikseen. Tätä varten koko perheen täytyy tehdä käynti lastenvalvojan haastatteluun ja allekirjoittaa paperit. Lisäksi asiaan tuli vielä yksi vaihe lisää: kasteen jälkeisenä maanantaina pappi soitti, että lapsi on väliaikaisesti rekisteröity äidin nimellä. Etunimen anto tapahtui ikäänkuin liian aikaisin kun isyyttä ei oltu vielä tunnustettu, eikä tytöllä siis nyt virallisesti ole isää.

Tästä seuraa, että sen jälkeen kun isyys on tunnustettu, meidän täytyy muuttaa lapsen nimi. Tämä tapahtuu allekirjoittamalla maistraatin paperi, jossa sukunimi vaihdetaan miehen nimeksi, kuten Pirpanallakin.

[kannattaisko olla naimisissa...?]

Sunnuntaina oli suojakeli, ja kummit sekä mummo tekivät Pirpanalle lumiukon :) Tänään tyttö otti jälleen käyttöön lauseen "aila pimo tulee viikon päättä" ;)

Hän on täällä!

Pienenpieni tyttö, 3530 g ja 51 cm syntyi meille lauantaina klo 16.17. Viikkoja oli 41+1. Lauantaina aamuyöllä kellotin kivuttomia supistuksia parin tunnin ajan, niitä tuli 3-4 minuutin välein. Viiden aikaan aamulla menin sanomaan miehelle että tänään saattaa tulla lähtö. Sen jälkeen nukuin pari tuntia ja seitsemältä heräsin siihen, että nyt tuntuu myös kipua ja säännöllisiä ovat.

Uudelleensynnyttäjälle ohjeena on, että sairaalaan voi lähteä kun supistukset toistuvat säännöllisinä, joten puoli kahdeksalta soitin mummun hoitamaan Pirpanaa ja lähdimme ajamaan Taysiin. Aina kivun koventuessa etsin Spotifystä Raised Fistiä ja Stam1naa ja lisäsin ääntä. Matkan aikana viiden minuutin supistusväli lyheni neljään minuuttiin, mutta perillä en ollut kuitenkaan kuin 1,5 cm auki. Jos olisimme asuneet hyvin lähellä, meidät olisi passitettu vielä kotiin, mutta nyt kävimme kahvilla sairaalan kahviossa. Oikeastaan oli aika mukavaa kahvitella pitkästä aikaa kahdestaan miehen kanssa :) Kävimme myös kävelemässä ulkoilmassa parin tunnin ajan lämpöpussin kanssa. Sitten menin uudelleen käyrille, missä seurattiin supistuksia ja vauvan vointia, ja ilmeni että parituntinen oli edistänyt tilannetta puoli senttiä... oli puolipäivä ja päätin mennä suihkuun, sillä siitä oli apua myös viime kerralla. Sillä aikaa hoitajien vuoro ehti vaihtua, ja kun uusi hoitaja (kätilö?) tuli koputtelemaan oveen. Kävi ilmi että viivyin suihkussa kolme tuntia :D Sitten taas käyrille, jossa alkoivat aika hirvittävät supistukset, kun vesi ei enää lievittänyt niitä. Senttejä viisi, tässä vaiheessa pyysin kipulääkitystä ja lähdimme saliin.

Matkalla saliin oli jo pakko huutaa kivusta. Supistuksia tuli nopeaan tahtiin, usein kaksi peräkkäin. Olin pyytänyt saada koittaa synnytysjakkaraa, koska ponnistaessa alaspäin painovoima auttaa kehoa. Viime kerralla ponnistusvaihe oli vaikea, vauva eteni huonosti ja minulta meinasi mennä taju useampaan kertaan, ainakin tuntui siltä. Nyt ajattelin että sitä kohtaa olisi hyvä helpottaa. Kun kätilö tuli vastaanottamaan meidät saliin, ajattelin että ei voi olla totta, sama kätikö kuin viime kerralla! Viimeksi hän tyrmäsi jakkaratoiveen täysin vedoten ensisynnyttäjyyteen. Olen käsittänyt, että siinä myös kätilön työasento on huono, kun joutuu kyykkimään lattialla.

Nyt pyysin epiduraalia heti saavuttuamme saliin, olimme sopineet näin miehen kanssa siltä varalta että jos tulee yhtä hankala ponnistusvaihe kuin viime kerralla, se olisi ehkä helpompi kestää jos olisi saanut kivunlievitystä. Edellisellä kerralla pyyntö jäi liian myöhäiseen vaiheeseen (1 tai 2 tuntia ennen syntymää) enkä saanut puudutusta. Niin jäi tälläkin kerralla, eri syystä vaan.

Kätilö tarkisti että mennään 7 sentissä ja sanoi että epiduraali ei ehdi, laitetaan spinaalipuudutus. Kerkisin saada tipan käteen, ottaa muutaman kerran ilokaasua (josta en tosiaankaan tykkää, aina tuntuu että pyörtyy ja taju lähtee), ja kuulla kun kätilö sanoi miehelle, että ei saa anestesialääkäriä kiinni. Silloin menivät lapsivedet ja tuntui että nyt on pakko ponnistaa. Ilokaasua naamaan vaan ja kohta lapsi oli ulkona. Ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia ja minä ihan pöllämystyneenä että joko se tuli !? Keho hoiti tehtävänsä niin kuin oli tarkoitettu ja mieli tuli siinä vähän jälkijunassa. Yksi kätilö sanoi jossain vaiheessa, että usein uudelleensynnyttäjillä tilanne etenee nopeasti, kun se ensin pääsee kunnolla käyntiin. Juuri näin kävi minullakin, viimeiset kolme senttiä meni minuuteissa ;)

Synnytyssalissa join kaksi trip-mehua tyhjäksi pahimpaan vapinaan, niitä olisi voinut olla enemmänkin mukana. Tai oikeastaan olisi pitänyt tajuta aloittaa energian tankkaus aiemmin, kolme tuntia lämpimässä suihkussa ja syömättä lisää tehokkaasti nestehukkaa ja energiavajetta.

Sinänsä olen kiitollinen siitä ettei mitään puudutteita ehditty laittaa, sillä näin ei tarvinnut kärsiä myöskään niiden haittavaikutuksista, kuten spinaalin jälkeisistä päänsäryistä. Ainoa lääkkeellinen kivulievitys mitä käytin ilokaasun lisäksi oli loppujen lopuksi parasetamoli+ibuprofeeni -yhdistelmä, hieman synnytyksen jälkeen otettuna :D Sitä otin myös myöhemmin, ja kyllä se lievensi jälkisupisteluja hieman. Akvarakkuloita ajattelin tässä synnytyksessä kokeilla, mutta ne jäivät täysin unholaan nopean etenemisen vuoksi.

Nyt olemme kotiutuneet. Neiti syö usein, päivisin kerran tunnissa pitää saada maitoa ja yölläkin 2-3 tunnin välein. Lopun ajan nukkuu... Vuorokauden ikäisenä häneltä otettiin kantapäästä ylimääräiset tulehdusarvot ja pieni verenkuva, koska hän oli kakannut lapsiveden vihreäksi synnytyksen loppuvaiheessa. Lieneekö tullut paniikki nopeasta etenemisestä. Olimme synnytyksen jälkeisen ajan potilashotellissa, ja alkoi melkein nolottamaan miten hyvät oltavat siellä oli. Kuin hotelliasumista, paitsi että vauvaa käytiin näyttämässä hoitajilla vähintään 3 kertaa vuorokaudessa, puolenyön jälkeen, aamukahdeksan jälkeen ja iltapäiväneljän jälkeen. Ruokailu tapahtui alakerran ravintolassa seisovasta pöydästä, ja sen ajaksi vauva piti jättää synnyttäneiden kerrokseen joko perheenjäsenten tai hoitajien huomaan infektioriskin takia. Me olimme hotellissa kahdestaan, joten kärräsin pienen aina hoitajille kun kävin syömässä. Tytön isä lähti pian synnytyksen jälkeen nukuttamaan esikoista, sunnuntaina kävivät Pirpanan kaverin synttäreillä ja maanantaina mies oli vielä töissä, kun mummulla oli vapaapäivä ja hän pystyi olemaan Pirpanan kanssa. Tänään olemme viettäneet ensimmäistä isyyslomapäivää, ja tätä herkkua on vielä loppuviikko edessä.

Pirpana on tosi huolehtivainen, joskin vähän kovakourainen isosisko, ja vielä ei ole ilmennyt suurempia mustasukkaisuuksia kun olemme huomioineet myös hänet joka tilanteessa. Isosisko tykkää kovasti pusutella vauvaa ja ottaa häntä innokkaasti syliin.

Synttärit juhlittu onnistuneesti

Pirpana toipui synttäripäivään niin hyvin, että heräsi kuumeettomana eikä tarvinnut koko päivänä särkylääkettä. Pirteänä otti vastaan sukulaisvieraita ja puhalsi synttärikakkunsa kynttilät niin pontevasti, että sai vieraat kysymään oliko hommaa harjoiteltu etukäteen. Lahjoja tuli ja niitä piti heti päästä kokeilemaankin :)

Yöllä sitten taas otettiin tosin takapakkia, uni ei tullut silmään ennen kymmentä (yleensä 20.30 aikaan) ja yöllä herättiin noin 5 kertaa ilmeisesti kipuihin ja taas vähän pahempaan nuhaan. Annoimme kipulääkkeen ja vielä yöpalaa kun iltariehuminen oli tietysti verottanut energiavarastoja... Nyt tilanne on jo normalisoitunut, viimeinen päivä antibioottikuuria menossa ja tyttö yskii enää vain vähän. Pidimme tällä viikolla omaan sänkyyn nukuttamis-unikoulun kolmena yönä. Kipeänä Pirpana tottui siihen että sai nukkua vanhempien välissä, ja välillä nukutinkin häntä viipymällä vieressä kunnes oli nukahtanut.

Jossain vaiheessa tuli oma mitta täyteen siitä istumisesta, kun läsnäoloni innosti tyttöä kiipeilemään päälläni jne. Aloitimme sitten totuttamisen, vein hänet nukkumaan omaan sänkyyn ja sanoin, että äiti ei tule vielä nukkumaan. Ensimmäisenä iltana tuli kaksi vai kolme kertaa itse alakertaan, kunnes isä vei sänkyyn ja laittoi lapsiportin kiinni. Yläkerran vessan ovi piti myös sulkea ja jättää potta ulkopuolelle, sekä laittaa valot mahdollisimman pieneksi jotta lapsi ei näkisi mennä tutkimaan muita huoneita. Saa siis ovet jo auki itse. Itkun kera nukahti vanhempien sänkyyn.

Toisena iltana tuli myös alakertaan, mutta vain kerran tai kaksi. Meni edelleen vanhempien sänkyyn nukkumaan. Kolmantena iltana tuli edelleen alakertaan, käytettiin potalla ja vietiin takaisin ylös. Sitten nukahti omaan sänkyyn muumikirjan kanssa :) Ensi yö on sitten seuraava, jännätään joko nukahtaisi itsekseen kerrasta... Aiemmin Pirpana osasikin itse nukahtamisen taidon jo parin kuukauden ajan, mutta välillä tulee näitä takapakkeja.

Niin ja sitä täytyy vielä hehkuttaa ken ei tiedä, että meillä on menty tämä vuosi kokonaan ilman vaippoja! 1 v 11 kk siis suurinpiirtein oli kun jäivät pois. Yksi päivävahinko ja kaksi yövahinkoa (kun oli kipeänä) tähän mennessä sattunut, ei paha. Mukavasti vähemmän pyykättävää on nyt.

Toissapäivänä pidin traktoripäivän, kuormasin rankoja ja linkosin vähän lumia. Eilen se kostautui, pohkeet kramppasivat koko päivän ja kävely oli vaikeaa selkäkivun takia. Aamulla piti juoda iso muki kahvia väsymykseen että pääsi edes koneelle kirjaamaan kuitteja veroilmoitukseen. Kyllä tuo maha rupeaa pikku hiljaa tuntumaan, laskettu aika olisi huomenna... Tänään on onneksi ollut vapaapäivä, Pirpana on ollut kotona kanssani ja olemme siivoilleet ja leikkineet (eli tyttö tekee palapelejä, minä makaan sohvalla ja keskustelemme mikä eläin palapelissä kulloinkin on työn alla :).

Huomenna käyn myös labrassa maksa-arvojen tutkimuksessa, kun on ollut vähän jalkapohjakutinoita, mitä ei saisi olla. Toivon, että ensi yönä nukuttaisi jotta ei joudu valvomaan nälkäisenä, kun ravinnotta pitää olla :) Selkä- ja jalkasäryt ovat olleet jo muutaman viikon unen esteenä, yleensä niin että yhtenä yönä valvon 4-5 tuntia putkeen ja kaksi seuraavaa yötä menevät taas paremmilla unilla väsymyksen takia. Eiköhän tässä vielä viikko-pari mene, Pirpana syntyi 9 päivää lasketun ajan jälkeen.

Veroilmoituksen teko aloitettu!

Tytön hoitopaikka aukesi lomien jälkeen, ja olen ehtinyt aloittaa maatilan veroilmoituksen tekoa jo näin hyvissä ajoin. Deadline on helmikuun loppuun, mutta oma tavoitepäivämäärä on ennen vauvan syntymää. Ollaan jo huhtikuun 2014 kuiteissa :)

Tänään ei ole työnteosta tosin tullut mitään, sillä Pirpana on edelleen ja jälleen kipeänä. Viime viikon kuumeen jälkeen tauti jatkui pelkkänä yskänä ja lievänä nuhana. Eilen hoidossa kuume oli noussut taas ja yskä ollut niin paha, että tyttö meinasi oksentaa. Illalla tilanne vielä paheni, tyttö meinasi nukahtaa pystyyn ja yski jatkuvasti. Lähdimme sitten päivystykseen. Korvatulehdus oikeassa korvassa, keuhkot onneksi puhtaat. Antibioottikuuri on aloitettu ja kipulääkitys myös.

Nukkumisrytmit ovat taas iloisesti sekaisin, iltapäivällä nukkui pienen hetken sylissä sohvalla, ja sitten rauhoittui kipulääkkeen oton jälkeen keittiön lattialle täkin päälle nukkumaan. Päivällä oli jo ihan pirteäkin, mutta kuitenkin sylissä pidettävä ja tuntuu että illaksi kuume meinasi nousta. Huomenna juhlitaan tytön synttäreitä jo vähän etuajassa, sukulaisia tulee käymään ja täytyy toivoa että tytön kunto on sen verran hyvä, että juhlat voidaan pitää. Pahin tilanne olisi tietysti, jos antibiootti ei pure ja pitää lähteä uudelleen lääkäriin vaihtamaan sitä toiseen, tai tulee silmätulehdus ja pitää myöskin lähteä lääkäriin. Kaikkein parasta tytölle nyt olisi lepo.

Eilen illalla päivystyksessä hän tosin jaksoi olla hyvinkin pirteänä tilaansa nähden, odotettiin 1,5 tuntia ja tyttö voittopuolisesti käveli ja leikki käytävillä. Osansa oli varmasti myös syötävällä ja juotavalla jota oli mukana, pillimehu ei ole jokapäiväinen herkku eivätkä myöskään maissinaksut suoraan pussista :) Kun päästiin lääkärin huoneeseen saakka, kuume oli noussut jo yli 39 asteeseen.

Onneksi meillä Suomessa antibiootit tehoavat vielä suhteellisen hyvin. Antibioottiresistessi kun tekee tuloaan nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Näinkin pitkälle olemme päässeet siksi, että antibiootit ovat vain lääkäreiden määrättävissä, ja onneksi niiden määräyskriteerejä on viime vuosina tiukennettu. Etelä-Euroopassa tilanne on toinen, kun siellä antibiootteja saa ilman reseptiä, niiden käyttö on silloin laajempaa ja epätarkoituksenmukaisempaa. Näin toimimalla aiheutetaan antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja, joihin lopulta ei tehoa enää mikään. Yksittäisen ihmisen kohdalla merkitystä voi olla lisäksi sillä, että hänen oma bakteerikantansa voi tulla resistentiksi tietyille antibiooteille. Jonkun tutkimuksen luin, missä ennustettiin että 20 vuoden päästä keuhkokuumeeseen kuolee paljon nykyistä useammin, kun nyt se pystytään usein hoitamaan rutiinisti antibiooteilla.

Äsken lähti kuusi pois, leivinuunin pesään menivät nuo havut ja runko pihalle. Minä ja tyttö vielä vähän vastustettiin poisottoa, olisi ollut kiva pitää vielä nuutinpäivään saakka, mutta huomenna olohuoneessa on iso lainapöytä naapurista, ja kuusi siinä lisänä oli mahdoton yhtälö.

Loppiainen

Ja pakkasta 24 astetta, mikä loistava päivä sulattaa pakastin! Yllätyksiäkin löytyi, lähinnä vuoden takaisia juttuja mutta myös raparperia vuodelta 2008. En tajua miten se on selvinnyt vuosittaisista sulatuksista tänne saakka...! Nyt on pakastin taas vähän paremmassa järjestyksessä, että sieltä löytääkin jotakin ja elintarvikkeet ovat suunnilleen päivämääräjärjestyksessä, "vanhin ensin".

Päivä kului mukavasti siivotessa ja petivaatteita tuulettaessa. Illalla piti jo päästä ulkoilemaan, kun olimme olleet koko päivän sisällä. Pirpana kaatuili toppauksissaan ja lapioi lunta omalla lapiollaan liiteriin johtavalta polulta, isän esimerkin voimalla. :)

Ensin -20, sitten +37,9...

Mukavaa tätä vuotta!

Meillä alkuvuosi on mennyt sairastaessa, Pirpana kun sai flunssan. Yöt on yskinyt, tiistain piti kuumetta ja nyt on alkanut pikku hiljaa paranemaan. Naprokseeni ja parasetamoli ovat auttaneet pahimman yli. Nukkumis- ja syömisrytmit olivat alkuviikosta tilapäisesti hukassa, yöt pyörittiin sängyssä yskässä ja päivällä nukuttiin kaksia päiväunia milloin missäkin, kuten äitin sylissä keinutuolissa.

Eilinen oli vielä mielenkiintoinen päivä nukkumisen suhteen. Viimeiset kolme päivää meillä on ollut vieraita 24 tuntia vuorokaudessa, ja kolmantena päivänä tyttö ei malttanutkaan nukahtaa päiväunille ollenkaan, vaan nousi vaunuissa viileällä kuistilla ensin istumaan ja sitten seisomaan ja ihmettelemään ikkunasta näkyviä maisemia. Tytön makuupussissa ei ole reikiä valjaille, joten häntä ei saa mitenkään "kiinni" unien ajaksi. Ehkäpä pitää hankkia vielä rattaisiin oma pussi, jos meinaa häntä vielä jatkossakin ulkona nukuttaa.

Toisenkin kerran yritimme nukuttaa iltapäiväkahvin jälkeen, mutta siitäkään ei tullut mitään. Viiden jälkeen kun olimme syöneet, menimme pienen matkan vaunuilla ja se tepsi, tyttö nukkui 50 minuuttia vaunuissa. Sen jälkeen heräsi, halusi nukkumaan sänkyyn ja nukkui hetken, sitten itkeskeli vain ja oli kärttyinen loppuillan. Purki tietysti myös vauhdikkaan viikonlopun väsymystä, vaikka toki kivaa olikin. Tänään nukahti normaaliin tapaan puolenpäivän jälkeen, toivotaan ettei ihan vielä olisi jättämässä päiväunia pois...!

Joulu oltiin kotona sukulaisten kanssa, välipäivät taas Savon mummolassa kunnes miehen piti palata töihin. Paljon hyvin syömistä, ulkoilua ja lepoa, juuri sitä mitä tarvitsimme. Miehen kamera jäi ilmeisesti junaan tai asemalle, joten kuvia ei nyt ole tämän enempää. Semmonen järkkäri ja yks (onneksi vain yksi) objektiivi. Äh... No, löytötavarakyselyt ovat vetämässä.

Leivoimme eilen pizzaa ja keksimme Pirpanalle erinomaisen tekemisen: sipulin kuorinnan. Tarpeeksi haastavaa tekemistä, joka kuitenkin onnistuu myös pienillä käsillä ilman turhautumista. Edellisenä päivänä teimme kookoskakkua ja annoimme Pirpanan omaan kulhoon kurkun ja salaatin paloja sekoitettavaksi. Ne menivät kaikki lopulta suuhun, salaattikin joka yleensä jää syömättä. Heh :)

Joulun odotusta

Pari päivää sitten kävimme Pirpanan kanssa ostamassa molemmille huopatossut. Tytön tossut menevät pukinkonttiin, mutta omani ovat olleet jo monta kertaa käytössä. Kasvaneen mahan takia kenkien jalkaan laittaminen alkaa olemaan jo hankalaa, niin nämä ovat äärettömän kätevät. Ja ovat niiin ihanat! Tytön huopikkaat ovat Alhon ja omani Lahtiset, kumipohjalla molemmat. Kuolasin itselleni myös Aki Choklat for Lahtiset - mallin saapikkaita, mutta ne osoittautuivat lopulta liian pieneksi/epäsopiviksi omaan jalkaani, kun huopikkaille pitää jättää villasukka- ja kutistumisvarat.

Aki Choklat-mallistoa.
Kuva: Huopaliike Lahtinen

Menomatka huopatehtaille Jämsän Partalan kylään meni mukavasti, kun tyttö nukkui koko etapin. Tulomatka olikin vähän haastavampi. Kävimme paikan päällä kahvilla ja annoin neidille vielä lisää välipalaa autossa. Yhden mandariininpalan jälkeen takapenkiltä kuului aina "Lisää!". Siinä vaiheessa laskimme hyvin hitaasti yksi kerrallaan viiteen, ja sitten tyttö sai taas yhden mandariininpalan. Onneksi hän alkoi olemaan tyytyväinen kokonaisen hedelmän jälkeen, ettei tarvinnut alkaa kuorimaan enempää. =)

Tämä reppu voisi olla mahdollisesti seuraava huopahankintani. Olen jo pitkään tarvinnut reppua, ja tämä olisi pitkäikäinen sijoitus. Harkitsen vielä... Tai ehkä pyydän sitä synttärilahjaksi jonakin vuonna ;) Kuva: Huopaliike Lahtinen

Tänään kävimme Pirpanan kanssa perhekahvilassa, jossa tyttö pääsi leipomaan pipareita. Leipominen tuntuu olevan tytön lempipuuhaa, eilen kun kysyin häneltä aamulla että mitä tänään tehtäisiin, vastaus oli välittömästi selvillä: "eivotaan". No, se päivä kyllä siivottiin. Yläkerta on puhdas, vielä alakerta jäljellä...

Illalla olin kenraaliharjoituksissa huomista joulukonserttia varten, ja kun tulin kotiin, löysin miehen fileoimasta kaveriltaan ostamaansa joulukalaa. Melkein harmittaa että olen allerginen kalalle, tästä tulee joulupöytään kuulemma graavilohta... Nauttikoon ken voi. =)

Äitiysloman aloittelua

Viime viikko oli viimeinen työssäoloviikkoni ennen äitiyslomaa. Viikko sisälsi neljä työpäivää, joista kolme ja puoli jouduin olemaan sairauslomalla. Ensin ääni lähti flunssan takia, ja asiakaspalvelutyöhän ei silloin onnistu. Sitten kun palasin töihin, lähdin kesken päivää pois mahataudissa. Jes. Sen taudin kävimme läpi kaikki kolme, lapsi selvisi vähimmällä, ja mies oli pari päivää aivan kanttuvei. Joutui perumaan esimerkiksi oman osuutensa lippukulkueeseen itsenäisyyspäivänä kun ei pysynyt pystyssä, ja pyytämään kaverin tuuraamaan. Itse selvisin samana päivänä onneksi laulamaan parin eri porukan kanssa, vaikka ääni ei vielä meinannutkaan oikein kestää.

Äitiyslomallakin erinäiset tilan hommat jatkuvat, mutta tänään siskoni oli vapaapäivällä ja pidimme leipomispäivän kaikki kolme. Teimme arinapizzaa, hiivaleipää ja banaanikakkua. Pizzaa leipoessa luulin vakaasti, että meiltä löytyy tomaattijuttuja pizzan pohjustamiseen. Kahden naisen voimin löysimme kaapista vain aurinkokuivattuja tomaatteja, sekä pöydältä tuoreita. Niillä mentiin sitten, leipominen oli sen verran vauhdissa jo siinä, ettei kerinnyt enää ajatellakaan kauppaan lähtemistä. Sipulitkin ehdin pilkkoa vasta kun puolet pizzoista oli jo paistettu, tuo leivinuuni kun ei hirveästi odottele. Illalla kun mies tuli kotiin, hän kaivoi vetolaatikoista tomaattimurskalaatikon ja tomaattipyreepurkin. Just niistä mistä oltiin etsitty, että silleen... Huomaa kuka meillä niitä tomaatteja käyttää :D (itse siis en pysty) Testasimme myös uuden leipälapion Salustaipaleelta, hyvin pelasi. Asiaankuuluvasti sai jo vähän nokea pintaansa =)

Tyttö on alkanut kiivetä tuoleille ja saanut eteensä uuden maailman, kotimme siivoamattomat pöytätasot. No, nyt niitä on sitten siivottu... Veitsitukki on vielä toistaiseksi jäänyt pöydälle paremman paikan puutteessa, lapsi ei sinne (vielä) ylety kun sen laittaa tarpeeksi perälle.

Toinen tämän hetken lempitekeminen on kurottaa avaamaan vessan tai tiskipöydän hana ja lutrata sillä vedellä niin kauan että sekä vaatteet että lattia ovat märät. Siitä on tullut nyt kiellettyä, mikä on sitten aiheuttanut muutamat kunnon raivarit. Uhmaikää aloittelee... Uskomattomat voimat tuollaisella pienellä kyllä halutessaan on. Kerran siirsin ison, täynnä olevan puutelineen tiskipöydän eteen estoksi, mikä oli minulle (mahani kanssa) todella painava. Tyttö kävi telineen kimppuun ja sai sen hivutettua vähän kerrallaan pois edestä. Sitten oltiin jo raahaamassa tuolia paikalle, kun menin väliin ja todistin taas yhdet reippaat itkupotkut.

Huomenna mies ja Pirpana lähtevät viikonloppureissulle mummolaan. Itse yritän laulaa sinä aikana mahdollisimman paljon, parit lauluharjoitukset ja omaa stemmaharjoittelua tiedossa. Ilman innokasta vajaa 2-v osallistujaa sitäkin on helpompi tehdä. Tavallisesti, jos yritän harjoitella, tyttö tulee laittamaan sähköpianosta rytmit soimaan ja soittaa omia juttujaan päälle. Suloista ja raivostuttavaa yhtä aikaa :D

Onnea isälle

Lauantaina leivoimme munkkeja siskon kanssa. Koska kaikenlaista pitää aina kokeilla, laitoimme muutamaan pyöreään munkkiin hilloa 10 ml injektioruiskulla. Lopputulos ei ollut ihan ajateltu, suurin osa hillosta tursusi ulos eikä sitä paiston jälkeen enää ollut :D Ensi kerralla voitaisiin lisätä välineistöön myös ohut neula...

Isänpäivän aamuna minun oli tarkoitus herätä aikaisin ja tehdä tietysti aamupalaa miehelle. Paha vain, että Pirpanakin poikkeuksellisesti heräsi kellonsoittoon eikä enää nukahtanutkaan uudelleen. Tyttö muutti perjantaina isompaan lastensänkyyn. Ensimmäisenä yönä heräsi jo puoliltaöin eikä jatkanut unia enää omassaan vaan muutti vanhempien väliin. Toisena yönä mentiin jo siihen kellonsoittoon saakka. Olen toistaiseksi luovuttanut sen suhteen, että tyttö pysyisi omassa sängyssään koko yön. Kaikille helpompaa nyt näin. Eikä kai voi olla suloisempaa herätystä itselle viikonloppuaamuna, kun tyttö ponkii kaulaa vasten ja sanoo "äiti". Saa nähdä miten tilanne etenee jatkossa, sillä jos kaikki menee hyvin, meille pitäisi tammikuussa tulla toinen :) Sitten voi tulla vähän ahdasta ja vaaditaan ekstrapäättäväiset vanhemmat jos meinataan että isompi pysyy omassaan. Parempi olisi kai totuttaa tyttö tulevaan jo nyt, mutta vielä motivaatio ei ole ollut tarpeeksi suurta.

Teimme sitten aamupalaa yhdistelmällä tyttö+kantoliina+äiti. Pekonia ja munia isän toiveen mukaan :)

Lounaalla kävimme kylällä Wanhassa Vankassa. Mies arvosti kalapitoista alkuruokapöytää ja ehkä maailman miehisintä ruokalajia, konjakkihärkää. Pirpana tyytyi lähinnä perunoihin, kananmunaan (söi pelkät keltuaiset!) ja jälkiruokakakkuun tietysti. Vuohenjuustoa tyttö maistoi ensi kertaa elämässään, eikä oikein uponnut. Kuvasta näkyy, että tyttö istuu aikuisten tavoin, mikä johtuu oikeastaan siitä, että syöttötuoli oli varattu. Pelkäsimme vähän mitä kangaspäällysteisellä tuolilla istumisesta tulee, mutta kun laittoi liinan tytön pepun alle, niin tuoli ei ihan heti sotkeentunut vaikka sinne kalaa välillä lentelikin.

Iltapäivällä tutun koira kävi pyörähtämässä pihalla, ja Pirpana oli kovasti kiinnostunut vaikka ei uskaltanutkaan silittää. Päivällä ennen lounasta kävimme kaverin luona lauluasioissa, ja siellä asuvat kaksi kissaa saivat myös huomiota, mutta silittää tyttö ei heti tohtinut. Tuon kyllä ymmärtää, kun ajattelee että omaan kokoon suhteutettuna lehmä tai hevonen olisi kävellyt vastaan.

Puolukkapiirakkaa

Viikonloppuna kävimme puolukassa tytön päiväunien aikana. T-paitakelit jatkuivat edelleen, ja vasta nyt tällä viikolla on palattu syksyyn ja jopa aamuisiin nollakeleihin. Täytyisi vissiin jo alkaa lämmittämään autoa töihin lähtiessä.

Pari sangollista kertyi, ja teimme niistä puolukkamehua, -hyytelöä ja -hilloa. Mies pyysi tekemään vielä piirakan. Laitoin pohjaan puolet tattarijauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Pirpana halusi mukaan tekemään eikä viihtynyt tyhjän kulhon kanssa, joten annoin hänelle vähän tattarijauhoja kulhon pohjalle. Suuhun ne tietysti joutuivat kaikki, ja saivat nimityksen "Pinna", että kai se sitten hyvää oli noin pelkiltäänkin...

Alkuviikosta olin kolme päivää tilan hommissa, levytin tietä ja tein muuta sekalaista. Eilen kyllä oli löysempi päivä, kun olin Pirpanan kanssa kotona enkä päässyt hommiin kuin hänen päiväuniensa aikana. Tyttö jopa piti minulle rentouttavan pianokonsertin. En lakkaa ihmettelemästä lapsen taitoa oppia joka päivä uutta. Nyt hän on kasvattanut taitovalikoimaansa sillä, että osaa kiivetä tuolille, laittaa lapsuudenkodistani tuodun sähköpianon päälle ja rytmin pianosta soimaan. Sitten hän soittaa omia pimputuksiaan ja välillä painelee eri nappeja, joilla rytmilaji ja tempo muuttuvat. "Nuotit" tulevat lasten kuvakirjasta.

Siskojen kanssa

Molemmat siskoni ovat olleet yhtä aikaa meidän mäellä, mikä on harvinaista eri asuinpaikkojen takia. Kahdella meistä kolmesta on vuorotyö, joten kaikkien kolmen saaminen samaan paikkaan on joskus haasteellista. Tällä viikolla olemme harrastaneet lähimatkailua. Torstaina kävimme töiden jälkeen Vehkan Viinituvassa nauttimassa fonduesta. Fondue oli todella täyttävää ruokaa, vaikka välttämättä ei uskoisikaan että "vain juusto ja leipä" kävisivät ruoasta. Fondueen kuului viini- ja teetarjoilu. Pirpanakin maisteli juustoa ja joi kaksi Trip-mehua päälle. Tyttö sai eteensä myös juustoa paloina, kun maustettu fondue tuntui olevan hänelle vähän liian maukasta ruokaa. 

Jotenkin kuvittelin, että tyttö istuisi nätisti tuolilla ja ottaisi vastaan mitä tarjotaan, mutta unohdin mitä ruokapöytätavat useimmiten kotonakin ovat: nyt tyttö nousi seisomaan ja halusi välttämättä oman fonduehaarukan, jolla sekoittaa kuumaa juustomassaa. Muuten hyvä, mutta välillä se roiskui miehen ja nuorimman siskon päälle... Luin joskus Pamela Druckermanin kirjan "Kuinka kasvattaa Bébé", joka kertoi ranskalaisten lastenkasvatuksesta, erityisesti pöytätavoista. Voisi olla itsellä uusintalukemisen paikka...!

Eilen kävimme Ruoveden Haapasaaressa kotieläinpihalla katsomassa mm. vuohia ja lampaita. Pirpana esitti niille lehmää ja toisteli "Ammuu, ammuu"... Myöhemmin tänään lähdemme samaan suuntaan katsomaan sukulaisten uutta mökkiä, saa nähdä uskaltaisiko Pirpanan vielä viedä uimaan vai onko jo hänellekin liian kylmää. Luulen, että koitetaan miten käy :D

6:30

Lehdenlukuhetki ennen työpäivää. Mies ja lapsi nukkuvat vielä, tulet hellaan, lehti mukaan ja nauttimaan viileän raikkaasta ulkoilmasta. Teetä hunajalla ja ruis-tattaripuuroa mustikoilla. Parasta <3

Urheilujuhlaa

Yleisurheilun EM-kisojen sijaan jännitimme tänään perheen pienintä, kun Pirpana pääsi kunnolla juoksemaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Olimme kylällä Hippo-kisoissa ja tyttö kipitti 20 metriä yllättävän sujuvasti, kun pidin vierellä kädestä ;) Tässä harjoitellaan...

Alla kuvamateriaalia siitä, kun vielä pari viikkoa sitten liikkumisen taso oli vähän toinen. Tuon sisällä oli jalka nelisen viikkoa, ja kipsin poisto meni huudon kera tottakai, kun lapsirukka ei saanut liikkua yhtään vaan joutui olemaan kiinnipidon alaisena. Pari päivää kipsin poiston jälkeen oli 1,5 v neuvolalääkärikäynti, ja tyttö alkoi heiluttamaan sekä terveydenhoitajalle että lääkärille hyvästiksi jo heti kun päästiin vastaanottohuoneeseen sisälle. Jotain valkotakkitraumaa siis havaittavissa...

Pinna!

[pinna! = Pirpanan kieltä, tarkoittaa kaikkea herkkua, erityisesti  mansikoita, herukoita ja mustikoita]

Tänä viikonloppuna kunnostauduimme marjasesongin hyödyntämisessä. Harkitsimme myös lähtöä asuntomessuille siskon kanssa, mutta emme jaksaneetkaan. Pirpana oli mukana puskissa, alkuun istui rattaissa ja repi marjoja suuhunsa, viihtyi =) Hetken päästä katsoimme että nyt on kiintiö täynnä jottei mene yliannostuksen puolelle, ja loppuajan neiti vietti mm. tutkien hiekan syvintä olemusta...

Keitimme maijallisen mehua. Tänä vuonna (mitä tahansa) marjoja on vähemmän kuin yleensä, joten jouduimme laittamaan mustien viinimarjojen sekaan myös punaisia. Mummu vahti Pirpanaa ja mehukattilaa, joten sillä välin pääsimme hakemaan poimurilliset mustikoita.

Illalla ennen saunaa kävimme Vehkan viinituvassa. Kaverini perusti vanhaan kivinavettaan Vehkaniemen loma- ja juhlatilan yhteyteen viinituvan, ihana paikka <3 Ja mikä parasta, tuolla voi käydä vaikka iltalenkillä kun on vain parin kilometrin päässä kotoa. Suunniteltiin, että seuraavaksi voisi tilata raclette- tai fondyyillan jollakin porukalla...

Omaa aikaa

Mies ja lapsi lähtivät mummolareissulle eilen kun olin töissä, ja nyt on vähän outoa olla itekseen. Mutta samalla rentouttavaa, kun ei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään. Ruokaa tehdessäkin oli kumman helppoa, kun pystyi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Paistoin siskon mangoldia ja punasipulia ja keitin siihen uudet perunat viereen.

Tänään pidin vapaapäivän, vähän ajelin traktoria mutta ei kai tunnin työtä lasketa ;) Kävin shoppailemassa Pohjaslahdella ja mukaan tarttui kirpparilta naulakko Pirpanan mekoille. Oon etsinyt tuollaista jo jonkin aikaa, kun nyt kuumana kesänä tyttö on käyttänyt lähes pelkästään mekkoja. Mekkojen kohdalla puhtaat/puolikäytetyt on helpompi pitää esillä, ja ne ovat sitä paitsi kivan näköisiä.

Kirpparilta toin myös muutaman vinyylilevyn sekä säleikön ulos, suunnitelmissa olisi laittaa siihen todennäköisesti piippuköynnöstä, joka on varjoisan paikan kasvi. Metsän puolelle tai sitten talon pohjoispuolelle tuon voisi laittaa... Pihakuvassa näkyy taustalla omenapuu, saimme niitä vuosi sitten kolme ja mikään ei kuollut talven aikana, jes :)

kuva: viherkauppa.fi

Maalaiselämää-puodista löysin pussukoita, yleensä rahat ja puhelin kulkevat taskussa mutta, [jälleen tämän kuuman kesän ansiosta] olen käyttänyt mekkoja ja taskuttomia vaatteita, ja olen etsinyt sopivan kokoista pussukkaa puhelimen ja muun pientavaran kuljettamiseen. Nyt on parikin eri tarpeisiin.

Sitten laitoin The Yardbirdsin vinyylin soimaan ja siivosin. Siivous ei kuulu lempihommiini, mutta nyt oli jopa rentouttavaa siivota yksin, ilman 1,5 v tuholaista ympärillä. Vielä ei ole ikävä ;) Katotaan tilanne uudestaan sunnuntaina...

Kesätauko oli ja meni

Blogi on ollut hieman tauolla viime viikkoina. Kesä on aina aikaa, jolloin aikoo tehdä kaikki hommat joita talvella ei voi/kerkiä tehdä. Tänä vuonna itselläni ei lisäksi ole varsinaista lomaa ollenkaan, vaan teen lyhennettyä työviikkoa koko kesän.

Viime viikot ovat olleet aika tapahtumarikkaita. Viikko sitten kävimme ihanalla reissulla höyrylaiva Tarjanteella, sai nauttia järvituulesta ja katsella maisemia. Myös Pirpana nautti kun pääsi tutkimaan laivaa (portaat olivat mielenkiintoisin yksityiskohta), vaikkakin ulkokannella tuuli oli sen verran kova että se kaatoi tytön useampaan otteeseen. Matka sai yllättävän loppuviivästyksen, kun laiva törmäsi satamassa venevajaan emmekä päässeet heti ulos. Kenellekään ei kuitenkaan sattunut mitään, vaja vain tipahti tolpiltaan ja kattopelti rytisi.

Pari päivää risteilyn jälkeen kävimme Korkeasaaressa, ja tällä reissulla Pirpanalta murtui nilkka. Tyttö laskeutui itse bussin penkiltä alas mennäkseen vessaan, horjahti liikkuvassa bussissa ja ilmeisesti kaatui jalkansa päälle niin että se vääntyi. Tyttö ei suostunut kävelemään pariin päivään lainkaan, ja lääkäri totesi nilkan murtuneeksi. Seuraavaksi se kipsattiin varpaista reiteen, kauhean huudon saattelemana. Ensimmäinen ilta kipsin kanssa meni mansikkamaalla paikallaan pällistellen (-> mansikanpoiminta sujui huomattavan kätevästi), mutta jo seuraavana päivänä tyttö oppi uudet tavat liikkua.

Eilen kotiuduimme Joensuusta, jossa vietimme perinteisen Ilosaarirock-viikonlopun. Tänä vuonna tyttö oli mukavaa seuraa, kun vuosi sitten hän oli vain pötkö, jota kanniskeltiin ympäriinsä. Nyt neiti jo tanssi ja taputti mukana. Paikalle oli ensimmäistä kertaa tehty myös lastenalue, joka tarjosi tekemistä (lähinnä vähän isommille) lapsille.

Toki festarialueella tarvitsi mennä tytön ehdoilla, mikä tarkoitti sitä, että osa keikoista jäi näkemättä. Laatu korvatkoon siis määrän =) Itselleni suurimmin kolahtivat Pietarin Spektaakkeli sekä Asa & Band. Mies oli vaikuttunut Wastedin ja Portisheadin (jälkimmäisen ensimmäinen kerta Suomessa) keikoista. Harmittamaan jäi oikeastaan vain se, että emme nähneet Riston keikkaa, ja toki myös tuo Portishead olisi ollut itselleni kerran elämässä-kokemus, heitä tuskin Suomessa ihan heti nähdään uudestaan. Mutta tytön nukkumaanmenoaika meni tietysti nyt sen edelle.

Asuimme kavereiden luona Kontiolahden Kulhossa, ja tyttö ja minä ihastuimme pihalla majaa pitäviin kanoihin. Pirpana ruokki kanoja ja yritti näin houkutella niitä lähemmäs jotta pääsisi tökkimään niitä. Kanat eivät oikein tykänneet...

Eilisen päivän pidimme lepopäivänä reissun jäljiltä, paitsi mies joka teki täyden työpäivän sen jälkeen kun lähdimme aamukolmelta ajamaan Joensuusta kotiin. No, sai hän sentään pari tuntia nukkua autossa...
Tänään kävimme tytön kanssa taas röntgenissä ja lääkärillä, ja vaikka nilkka oli jo lähtenyt paranemaan, kipsiä pidetään vielä kolme viikkoa lisää. Täytyy toivoa että tyttö ei ole unohtanut kävelemisen taitoa tällä välin. Nyt edetään konttaamalla jalkaa perässä vetäen. :)