Onnea isälle

Lauantaina leivoimme munkkeja siskon kanssa. Koska kaikenlaista pitää aina kokeilla, laitoimme muutamaan pyöreään munkkiin hilloa 10 ml injektioruiskulla. Lopputulos ei ollut ihan ajateltu, suurin osa hillosta tursusi ulos eikä sitä paiston jälkeen enää ollut :D Ensi kerralla voitaisiin lisätä välineistöön myös ohut neula...

Isänpäivän aamuna minun oli tarkoitus herätä aikaisin ja tehdä tietysti aamupalaa miehelle. Paha vain, että Pirpanakin poikkeuksellisesti heräsi kellonsoittoon eikä enää nukahtanutkaan uudelleen. Tyttö muutti perjantaina isompaan lastensänkyyn. Ensimmäisenä yönä heräsi jo puoliltaöin eikä jatkanut unia enää omassaan vaan muutti vanhempien väliin. Toisena yönä mentiin jo siihen kellonsoittoon saakka. Olen toistaiseksi luovuttanut sen suhteen, että tyttö pysyisi omassa sängyssään koko yön. Kaikille helpompaa nyt näin. Eikä kai voi olla suloisempaa herätystä itselle viikonloppuaamuna, kun tyttö ponkii kaulaa vasten ja sanoo "äiti". Saa nähdä miten tilanne etenee jatkossa, sillä jos kaikki menee hyvin, meille pitäisi tammikuussa tulla toinen :) Sitten voi tulla vähän ahdasta ja vaaditaan ekstrapäättäväiset vanhemmat jos meinataan että isompi pysyy omassaan. Parempi olisi kai totuttaa tyttö tulevaan jo nyt, mutta vielä motivaatio ei ole ollut tarpeeksi suurta.

Teimme sitten aamupalaa yhdistelmällä tyttö+kantoliina+äiti. Pekonia ja munia isän toiveen mukaan :)

Lounaalla kävimme kylällä Wanhassa Vankassa. Mies arvosti kalapitoista alkuruokapöytää ja ehkä maailman miehisintä ruokalajia, konjakkihärkää. Pirpana tyytyi lähinnä perunoihin, kananmunaan (söi pelkät keltuaiset!) ja jälkiruokakakkuun tietysti. Vuohenjuustoa tyttö maistoi ensi kertaa elämässään, eikä oikein uponnut. Kuvasta näkyy, että tyttö istuu aikuisten tavoin, mikä johtuu oikeastaan siitä, että syöttötuoli oli varattu. Pelkäsimme vähän mitä kangaspäällysteisellä tuolilla istumisesta tulee, mutta kun laittoi liinan tytön pepun alle, niin tuoli ei ihan heti sotkeentunut vaikka sinne kalaa välillä lentelikin.

Iltapäivällä tutun koira kävi pyörähtämässä pihalla, ja Pirpana oli kovasti kiinnostunut vaikka ei uskaltanutkaan silittää. Päivällä ennen lounasta kävimme kaverin luona lauluasioissa, ja siellä asuvat kaksi kissaa saivat myös huomiota, mutta silittää tyttö ei heti tohtinut. Tuon kyllä ymmärtää, kun ajattelee että omaan kokoon suhteutettuna lehmä tai hevonen olisi kävellyt vastaan.

Pyhäinpäiväviikonloppu

Pirpanan mummo ja ukki sekä kummit Savosta saapuivat meille viikonlopun viettoon. Pirpana ei ollut pysyä housuissaan, juoksi karkuun ja alkoi heti esittelemään temppujaan. Pyhäinpäivänä osa porukasta kävi kirkossa ja hautausmaalla sytyttämässä kynttilät. Mies ja lapsi jäivät nuhaisina kotiin. Pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu meillä haudoilla käynti aina kun se on mahdollista, juuri tuona päivänä siinä on oma tunnelmansa. Nyt kävimme päivemmällä, mutta etenkin iltapimeällä valomeri on sykähdyttävän näköinen.

Illalla kävimme Vehkan Viinituvassa racletella. Pirpanakin tykkäsi kovasti, vaikka kieltämättä kävi mielessä että olisi ollut itselle helpompaa jos hän olisi jäänyt kotiin, tai ainakin istunut matkasyöttötuolissa. Kuuma raclettepannu, sula juusto, kynttilät ja kaatumisvaarassa olevat viinilasit sopivat ehkä paremmin aikuisille kun vajaa 2-v tutkijalle. No, miehen kanssa vuorottelemalla pärjättiin kuitenkin, ja sekä ruoka että viini oli todella h y v ä ä....

Viikonlopun aikana neiti pääsi sinuiksi myös alkuun vähän pelottavien mieshenkilöiden kanssa, ja naama vääntyi mutrulle, kun tyttö tajusi että nyt näiden pitää lähteä. Vieraiden lähdön jälkeen laitoimme tytön päiväunille, ja hän jäi mököttämään rattaisiin loukkaantuneen näköisenä. Herätessä oli kuitenkin jo oma energinen itsensä, ja ilostui entisestään kun soitettiin mummolle vielä miten matka meni- puhelu. Illalla leivoin tytön kanssa vielä pari pellillistä sämpylöitä. Laitoin Radio Suomen soimaan ja nostalgisoin sämpyläntuoksussa myös omaa lapsuutta. Ihmisellä ei pitäisi koskaan olla niin hoppu, ettei ehdi leipoa.