sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Pari päivää sitten kävimme Pirpanan kanssa ostamassa molemmille huopatossut. Tytön tossut menevät pukinkonttiin, mutta omani ovat olleet jo monta kertaa käytössä. Kasvaneen mahan takia kenkien jalkaan laittaminen alkaa olemaan jo hankalaa, niin nämä ovat äärettömän kätevät. Ja ovat niiin ihanat! Tytön huopikkaat ovat Alhon ja omani Lahtiset, kumipohjalla molemmat. Kuolasin itselleni myös Aki Choklat for Lahtiset - mallin saapikkaita, mutta ne osoittautuivat lopulta liian pieneksi/epäsopiviksi omaan jalkaani, kun huopikkaille pitää jättää villasukka- ja kutistumisvarat.


Aki Choklat-mallistoa.
Kuva: Huopaliike Lahtinen
Menomatka huopatehtaille Jämsän Partalan kylään meni mukavasti, kun tyttö nukkui koko etapin. Tulomatka olikin vähän haastavampi. Kävimme paikan päällä kahvilla ja annoin neidille vielä lisää välipalaa autossa. Yhden mandariininpalan jälkeen takapenkiltä kuului aina "Lisää!". Siinä vaiheessa laskimme hyvin hitaasti yksi kerrallaan viiteen, ja sitten tyttö sai taas yhden mandariininpalan. Onneksi hän alkoi olemaan tyytyväinen kokonaisen hedelmän jälkeen, ettei tarvinnut alkaa kuorimaan enempää. =)


Tämä reppu voisi olla mahdollisesti seuraava huopahankintani. Olen jo pitkään tarvinnut reppua, ja tämä olisi pitkäikäinen sijoitus. Harkitsen vielä... Tai ehkä pyydän sitä synttärilahjaksi jonakin vuonna ;) Kuva: Huopaliike Lahtinen


Tänään kävimme Pirpanan kanssa perhekahvilassa, jossa tyttö pääsi leipomaan pipareita. Leipominen tuntuu olevan tytön lempipuuhaa, eilen kun kysyin häneltä aamulla että mitä tänään tehtäisiin, vastaus oli välittömästi selvillä: "eivotaan". No, se päivä kyllä siivottiin. Yläkerta on puhdas, vielä alakerta jäljellä...

Illalla olin kenraaliharjoituksissa huomista joulukonserttia varten, ja kun tulin kotiin, löysin miehen fileoimasta kaveriltaan ostamaansa joulukalaa. Melkein harmittaa että olen allerginen kalalle, tästä tulee joulupöytään kuulemma graavilohta... Nauttikoon ken voi. =)



torstai 11. joulukuuta 2014

Äitiysloman aloittelua

Viime viikko oli viimeinen työssäoloviikkoni ennen äitiyslomaa. Viikko sisälsi neljä työpäivää, joista kolme ja puoli jouduin olemaan sairauslomalla. Ensin ääni lähti flunssan takia, ja asiakaspalvelutyöhän ei silloin onnistu. Sitten kun palasin töihin, lähdin kesken päivää pois mahataudissa. Jes. Sen taudin kävimme läpi kaikki kolme, lapsi selvisi vähimmällä, ja mies oli pari päivää aivan kanttuvei. Joutui perumaan esimerkiksi oman osuutensa lippukulkueeseen itsenäisyyspäivänä kun ei pysynyt pystyssä, ja pyytämään kaverin tuuraamaan. Itse selvisin samana päivänä onneksi laulamaan parin eri porukan kanssa, vaikka ääni ei vielä meinannutkaan oikein kestää.

Äitiyslomallakin erinäiset tilan hommat jatkuvat, mutta tänään siskoni oli vapaapäivällä ja pidimme leipomispäivän kaikki kolme. Teimme arinapizzaa, hiivaleipää ja banaanikakkua. Pizzaa leipoessa luulin vakaasti, että meiltä löytyy tomaattijuttuja pizzan pohjustamiseen. Kahden naisen voimin löysimme kaapista vain aurinkokuivattuja tomaatteja, sekä pöydältä tuoreita. Niillä mentiin sitten, leipominen oli sen verran vauhdissa jo siinä, ettei kerinnyt enää ajatellakaan kauppaan lähtemistä. Sipulitkin ehdin pilkkoa vasta kun puolet pizzoista oli jo paistettu, tuo leivinuuni kun ei hirveästi odottele. Illalla kun mies tuli kotiin, hän kaivoi vetolaatikoista tomaattimurskalaatikon ja tomaattipyreepurkin. Just niistä mistä oltiin etsitty, että silleen... Huomaa kuka meillä niitä tomaatteja käyttää :D (itse siis en pysty) Testasimme myös uuden leipälapion Salustaipaleelta, hyvin pelasi. Asiaankuuluvasti sai jo vähän nokea pintaansa =)




Tyttö on alkanut kiivetä tuoleille ja saanut eteensä uuden maailman, kotimme siivoamattomat pöytätasot. No, nyt niitä on sitten siivottu... Veitsitukki on vielä toistaiseksi jäänyt pöydälle paremman paikan puutteessa, lapsi ei sinne (vielä) ylety kun sen laittaa tarpeeksi perälle.

Toinen tämän hetken lempitekeminen on kurottaa avaamaan vessan tai tiskipöydän hana ja lutrata sillä vedellä niin kauan että sekä vaatteet että lattia ovat märät. Siitä on tullut nyt kiellettyä, mikä on sitten aiheuttanut muutamat kunnon raivarit. Uhmaikää aloittelee... Uskomattomat voimat tuollaisella pienellä kyllä halutessaan on. Kerran siirsin ison, täynnä olevan puutelineen tiskipöydän eteen estoksi, mikä oli minulle (mahani kanssa) todella painava. Tyttö kävi telineen kimppuun ja sai sen hivutettua vähän kerrallaan pois edestä. Sitten oltiin jo raahaamassa tuolia paikalle, kun menin väliin ja todistin taas yhdet reippaat itkupotkut.


Huomenna mies ja Pirpana lähtevät viikonloppureissulle mummolaan. Itse yritän laulaa sinä aikana mahdollisimman paljon, parit lauluharjoitukset ja omaa stemmaharjoittelua tiedossa. Ilman innokasta vajaa 2-v osallistujaa sitäkin on helpompi tehdä. Tavallisesti, jos yritän harjoitella, tyttö tulee laittamaan sähköpianosta rytmit soimaan ja soittaa omia juttujaan päälle. Suloista ja raivostuttavaa yhtä aikaa :D

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Onnea isälle

Lauantaina leivoimme munkkeja siskon kanssa. Koska kaikenlaista pitää aina kokeilla, laitoimme muutamaan pyöreään munkkiin hilloa 10 ml injektioruiskulla. Lopputulos ei ollut ihan ajateltu, suurin osa hillosta tursusi ulos eikä sitä paiston jälkeen enää ollut :D Ensi kerralla voitaisiin lisätä välineistöön myös ohut neula...








Isänpäivän aamuna minun oli tarkoitus herätä aikaisin ja tehdä tietysti aamupalaa miehelle. Paha vain, että Pirpanakin poikkeuksellisesti heräsi kellonsoittoon eikä enää nukahtanutkaan uudelleen. Tyttö muutti perjantaina isompaan lastensänkyyn. Ensimmäisenä yönä heräsi jo puoliltaöin eikä jatkanut unia enää omassaan vaan muutti vanhempien väliin. Toisena yönä mentiin jo siihen kellonsoittoon saakka. Olen toistaiseksi luovuttanut sen suhteen, että tyttö pysyisi omassa sängyssään koko yön. Kaikille helpompaa nyt näin. Eikä kai voi olla suloisempaa herätystä itselle viikonloppuaamuna, kun tyttö ponkii kaulaa vasten ja sanoo "äiti". Saa nähdä miten tilanne etenee jatkossa, sillä jos kaikki menee hyvin, meille pitäisi tammikuussa tulla toinen :) Sitten voi tulla vähän ahdasta ja vaaditaan ekstrapäättäväiset vanhemmat jos meinataan että isompi pysyy omassaan. Parempi olisi kai totuttaa tyttö tulevaan jo nyt, mutta vielä motivaatio ei ole ollut tarpeeksi suurta.

Teimme sitten aamupalaa yhdistelmällä tyttö+kantoliina+äiti. Pekonia ja munia isän toiveen mukaan :)





Lounaalla kävimme kylällä Wanhassa Vankassa. Mies arvosti kalapitoista alkuruokapöytää ja ehkä maailman miehisintä ruokalajia, konjakkihärkää. Pirpana tyytyi lähinnä perunoihin, kananmunaan (söi pelkät keltuaiset!) ja jälkiruokakakkuun tietysti. Vuohenjuustoa tyttö maistoi ensi kertaa elämässään, eikä oikein uponnut. Kuvasta näkyy, että tyttö istuu aikuisten tavoin, mikä johtuu oikeastaan siitä, että syöttötuoli oli varattu. Pelkäsimme vähän mitä kangaspäällysteisellä tuolilla istumisesta tulee, mutta kun laittoi liinan tytön pepun alle, niin tuoli ei ihan heti sotkeentunut vaikka sinne kalaa välillä lentelikin.


Iltapäivällä tutun koira kävi pyörähtämässä pihalla, ja Pirpana oli kovasti kiinnostunut vaikka ei uskaltanutkaan silittää. Päivällä ennen lounasta kävimme kaverin luona lauluasioissa, ja siellä asuvat kaksi kissaa saivat myös huomiota, mutta silittää tyttö ei heti tohtinut. Tuon kyllä ymmärtää, kun ajattelee että omaan kokoon suhteutettuna lehmä tai hevonen olisi kävellyt vastaan.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Pyhäinpäiväviikonloppu

Pirpanan mummo ja ukki sekä kummit Savosta saapuivat meille viikonlopun viettoon. Pirpana ei ollut pysyä housuissaan, juoksi karkuun ja alkoi heti esittelemään temppujaan. Pyhäinpäivänä osa porukasta kävi kirkossa ja hautausmaalla sytyttämässä kynttilät. Mies ja lapsi jäivät nuhaisina kotiin. Pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu meillä haudoilla käynti aina kun se on mahdollista, juuri tuona päivänä siinä on oma tunnelmansa. Nyt kävimme päivemmällä, mutta etenkin iltapimeällä valomeri on sykähdyttävän näköinen.



Illalla kävimme Vehkan Viinituvassa racletella. Pirpanakin tykkäsi kovasti, vaikka kieltämättä kävi mielessä että olisi ollut itselle helpompaa jos hän olisi jäänyt kotiin, tai ainakin istunut matkasyöttötuolissa. Kuuma raclettepannu, sula juusto, kynttilät ja kaatumisvaarassa olevat viinilasit sopivat ehkä paremmin aikuisille kun vajaa 2-v tutkijalle. No, miehen kanssa vuorottelemalla pärjättiin kuitenkin, ja sekä ruoka että viini oli todella h y v ä ä....


Viikonlopun aikana neiti pääsi sinuiksi myös alkuun vähän pelottavien mieshenkilöiden kanssa, ja naama vääntyi mutrulle, kun tyttö tajusi että nyt näiden pitää lähteä. Vieraiden lähdön jälkeen laitoimme tytön päiväunille, ja hän jäi mököttämään rattaisiin loukkaantuneen näköisenä. Herätessä oli kuitenkin jo oma energinen itsensä, ja ilostui entisestään kun soitettiin mummolle vielä miten matka meni- puhelu. Illalla leivoin tytön kanssa vielä pari pellillistä sämpylöitä. Laitoin Radio Suomen soimaan ja nostalgisoin sämpyläntuoksussa myös omaa lapsuutta. Ihmisellä ei pitäisi koskaan olla niin hoppu, ettei ehdi leipoa.



tiistai 21. lokakuuta 2014

Lokakuun puuhia

Päivänä muutamana olen viihtynyt kyntöpellolla, vielä nyt kun maa ei ole umpijäässä. Tyttökin oli mukana sunnuntaina, kyntö on kohtuullisen helppoa tuollaisen 1v8kk kanssa, joka viihtyi sylissä jo jonkun aikaa. Tunnin verran hän jaksoi olla, minkä jälkeen piti saada kuulosuojaimet ja pipot pois ja lähteä muihin leikkeihin. Kyntöjälkeen siinä ei kylläkään pysty keskittymään kovin hyvin, mutta perushomma sujuu. Tyttö sai myös "ohjata", kun traktorin toiset pyörät olivat edellisen kierroksen vaossa, niin lapsen voimat eivät riittäneet ohjauspyörän kääntämiseen kovin väärään suuntaan.





Viime viikolla mies ja lapsi olivat kolmen yön syyslomareissulla Itä-Suomessa ja itse keskityin työntekoon, sekä nukkumaan kokonaisia öitä :) Pirpana on alkanut heräilemään öisin ja vaatimaan pääsyä isän ja äidin väliin, missä nukahtaa heti. Katsotaan onko tämä ohimenevä vaihe vai meinaako tulla tavaksi... Tuo heikentää omaa unenlaatua huomattavasti, kun alitajuisesti varoo vieressä nukkuvaa tyttöä ja välillä herää hänen äännähtelyihinsä. Joka tapauksessa oli erittäin mukavaa nukkua vaihteeksi kolme kokonaista yötä putkeen...! Pirpanakin nukkui yhden niistä reissun päällä kokonaan, kahtena muuna oli herännyt käymään potalla.

Kaksikolla oli mukava reissu, mies kävi välillä raivaamassa tytön kummien kanssa, ja sillä aikaa tyttö vietti päivän mummon ja ukin kanssa. Ei ollut ikävöinyt ollenkaan, mikä on aina kiva kuulla. Raivuupäivän jälkeen olivat vielä käyneet Vintti-ravintolassa syömässä. Tyttö söi tattiravioleita lapsikokoisen annoksen, tosi kannatettavaa että tarjoavat vaihtoehdot myös aikuisten listalta perus nakit ja muusi - lastenlistan lisäksi.

torstai 25. syyskuuta 2014

Puolukkapiirakkaa

Viikonloppuna kävimme puolukassa tytön päiväunien aikana. T-paitakelit jatkuivat edelleen, ja vasta nyt tällä viikolla on palattu syksyyn ja jopa aamuisiin nollakeleihin. Täytyisi vissiin jo alkaa lämmittämään autoa töihin lähtiessä.



Pari sangollista kertyi, ja teimme niistä puolukkamehua, -hyytelöä ja -hilloa. Mies pyysi tekemään vielä piirakan. Laitoin pohjaan puolet tattarijauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Pirpana halusi mukaan tekemään eikä viihtynyt tyhjän kulhon kanssa, joten annoin hänelle vähän tattarijauhoja kulhon pohjalle. Suuhun ne tietysti joutuivat kaikki, ja saivat nimityksen "Pinna", että kai se sitten hyvää oli noin pelkiltäänkin...


Alkuviikosta olin kolme päivää tilan hommissa, levytin tietä ja tein muuta sekalaista. Eilen kyllä oli löysempi päivä, kun olin Pirpanan kanssa kotona enkä päässyt hommiin kuin hänen päiväuniensa aikana. Tyttö jopa piti minulle rentouttavan pianokonsertin. En lakkaa ihmettelemästä lapsen taitoa oppia joka päivä uutta. Nyt hän on kasvattanut taitovalikoimaansa sillä, että osaa kiivetä tuolille, laittaa lapsuudenkodistani tuodun sähköpianon päälle ja rytmin pianosta soimaan. Sitten hän soittaa omia pimputuksiaan ja välillä painelee eri nappeja, joilla rytmilaji ja tempo muuttuvat. "Nuotit" tulevat lasten kuvakirjasta.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Sadonkorjuu jatkuu

Perjantaina puin härkäpavun. En yhtään tiennyt minkälainen sato tulee, mutta kivasti sieltä papua nousi. Varmasti laitetaan ensi vuonnakin :) Vähän liikaa on omalle porukalle syötäväksi, joten kunhan Eviralta tulee lupa, sitä on tulossa myös suoramyyntiin.

Lauantai oli perunannostopäivä, oikein aurinkoinen ja lämmin päivä, harvoin nostetaan perunaa t-paidassa. Pirpanakin oli maalla mukana. Aloitin perunavakojen ajamisella, mutta kuskia täytyi pian vaihtaa, kun tyttö alkoi itkeä traktoria. Yleensä hänellä ei ole äänen kanssa ongelmaa, mutta nyt taisin ajaa liian läheltä lapsen vierestä ja hän selkeästi pelästyi sitä... Joten siirryin maan tasalle ja pidin tyttöä sylissä loput ajot. Pontevasti hän keräili perunoita mallin mukaan, ja välillä sitten muidenkin valmiista sangoista...


Yön olimme kaverin mökillä, saunomista, paljuilua, pari rohkeaa vielä uikin järvessä. Pirpana ihastui lämpimässä paljussa lillumiseen niin, että yritti juosta sinne vielä uudestaan vaatteet päällä :D


Sunnuntaina lajittelimme nostetut perunat. Sato oli erinomainen, 10-kertainen istutettuun määrään nähden (keskiarvo yleensä 7,5). Suurin osa oli tavallisia talviperunoita, mutta osa eroteltiin jo valmiiksi ensi vuoden siemeneksi, omat pussit Vaasaan ja Jyväskylään, pienimmät lohkoperuna-aineksiksi (niitä ei tarvitse kuoria), koneen halkomat heti syöntiin, jotkut koirille, ja jos joukkoon oli eksynyt joku viime vuoden siemen tai muu, vielä roskiin. Kuuden hengen voimin homma oli tehty ja perunat kellarissa muutamassa tunnissa. Leppoisaa tekemistä hyvällä porukalla, ei voi valittaa :)


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Perunanvarsia ja karhuhavaintoja

Eilen ohjelmassa oli perunanvarsien niittoa. Olin itse tilan ulkopuolisissa töissä, mutta niiden jälkeen kävimme vielä miehen ja Pirpanan kanssa tekemässä homman loppuun. Pirpana istui traktorin kauhassa ja leikki perunanvarsilla. Tämä toimi niin kauan kuin hän alkoi syödä niitä, jonka jälkeen otin hänet selkään kantoreppuun. Oli muuten tehokas jalkatreeni tehdä kyykkyjä 11kg heiluva paino selässä... 


Viikko sitten viikonloppuyönä karhu oli käynyt kääntämässä yhden naapurin mehiläispesistä. Sillä oli ollut kiire, yksi kehikko löytyi vielä puolestavälistä peltoa. Sunnuntaina mehiläistilan puolalaiset työntekijät kävivät ympäröimässä pesät sähköaidalla. Toinen työntekijöistä oli ollut hommissa tilalla 7 kesän ajan, ja tämä vuosi on ollut kuulemma pahin tuhovuosi. Sähköaita toimii pesien suojelijana hyvin mutta tulee heille kalliiksi.

Alueella oli voimassa yksi karhulupa, ja tätä karhua yritettiin jahdata jo viikoloppuna, mutta jäljet katosivat. Tiistaiaamuna naapuri teki havainnon todennäköisesti samasta karhusta, joka meni pellolta metsään. Jahti käynnistettiin uudelleen, ja seuraava havainto meillä asukkailla oli sitten tämä:



Jahti päättyi kahden aikaan iltapäivällä, ja naapuri soitettiin katsomaan 3-vuotiasta 103-kiloista naaraskarhua. Itse olin kipeän lapsen kanssa kotona, joten emme päässeet paikalle. En ole karhua täällä koskaan nähnyt, joten olisi se ollut kiva kerran nähdä, edes kuolleena... Lupa kohdistui kyllä oikeaan yksilöön, tämä oli hyvin todennäköisesti sama karhu kuin viikonloppuna, eli sellainen joka tulee liian lähelle ihmisasutusta.

lauantai 30. elokuuta 2014

Siskojen kanssa

Molemmat siskoni ovat olleet yhtä aikaa meidän mäellä, mikä on harvinaista eri asuinpaikkojen takia. Kahdella meistä kolmesta on vuorotyö, joten kaikkien kolmen saaminen samaan paikkaan on joskus haasteellista. Tällä viikolla olemme harrastaneet lähimatkailua. Torstaina kävimme töiden jälkeen Vehkan Viinituvassa nauttimassa fonduesta. Fondue oli todella täyttävää ruokaa, vaikka välttämättä ei uskoisikaan että "vain juusto ja leipä" kävisivät ruoasta. Fondueen kuului viini- ja teetarjoilu. Pirpanakin maisteli juustoa ja joi kaksi Trip-mehua päälle. Tyttö sai eteensä myös juustoa paloina, kun maustettu fondue tuntui olevan hänelle vähän liian maukasta ruokaa. 

Jotenkin kuvittelin, että tyttö istuisi nätisti tuolilla ja ottaisi vastaan mitä tarjotaan, mutta unohdin mitä ruokapöytätavat useimmiten kotonakin ovat: nyt tyttö nousi seisomaan ja halusi välttämättä oman fonduehaarukan, jolla sekoittaa kuumaa juustomassaa. Muuten hyvä, mutta välillä se roiskui miehen ja nuorimman siskon päälle... Luin joskus Pamela Druckermanin kirjan "Kuinka kasvattaa Bébé", joka kertoi ranskalaisten lastenkasvatuksesta, erityisesti pöytätavoista. Voisi olla itsellä uusintalukemisen paikka...!



Eilen kävimme Ruoveden Haapasaaressa kotieläinpihalla katsomassa mm. vuohia ja lampaita. Pirpana esitti niille lehmää ja toisteli "Ammuu, ammuu"... Myöhemmin tänään lähdemme samaan suuntaan katsomaan sukulaisten uutta mökkiä, saa nähdä uskaltaisiko Pirpanan vielä viedä uimaan vai onko jo hänellekin liian kylmää. Luulen, että koitetaan miten käy :D




sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikonlopun viettoa

Eilen meillä oli serkunlapsia yökylässä ja teimme ruokaa leivinuunilla. Leivoimme neljä hiivaleipää, jotka olivat kaukainen velka yhdelle siskolleni muutaman vuoden takaa. Hän teki silloin minulle leipiä, kun itsellä ei ollut aikaa, ja nyt VIHDOIN oli velanmaksun aika. Lisäksi teimme sämpylöitä, mustikkapiirakkaa, härkäpapupihvejä ja haudutettuja nauriita.



Tänään olimme bussireissulla Powerparkissa, oman perheen lisäksi mukana olivat serkun perhe ja siskoporukkaa. Mies meni serkun vanhimman lapsen kanssa lähes kaikki hurjimmat laitteet läpi. 
Itselläni ei ollut edes ranneketta, mutta pääsin kätevästi muutamaan laitteeseen Pirpanan saattajana. Se riitti ihan hyvin ;)
Tyttö meni joihinkin laitteisiin myös ilman minua, ja olin jopa vähän hämmästynyt siitä, missä puolitoistavuotias jo uskaltaa itse olla, vaikka vähän vauhtia onkin.


Neiti nukkui vain kolmen vartin päiväunet paikan päällä, ja iltapuuron ja pellosta haettujen herneiden jälkeen yöunta ei tarvinnut odotella... Nyt uuteen viikkoon, huomenna töihin ja hoitoon.



torstai 21. elokuuta 2014

6:30

Lehdenlukuhetki ennen työpäivää. Mies ja lapsi nukkuvat vielä, tulet hellaan, lehti mukaan ja nauttimaan viileän raikkaasta ulkoilmasta. Teetä hunajalla ja ruis-tattaripuuroa mustikoilla. Parasta <3


torstai 14. elokuuta 2014

Urheilujuhlaa

Yleisurheilun EM-kisojen sijaan jännitimme tänään perheen pienintä, kun Pirpana pääsi kunnolla juoksemaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Olimme kylällä Hippo-kisoissa ja tyttö kipitti 20 metriä yllättävän sujuvasti, kun pidin vierellä kädestä ;) Tässä harjoitellaan...


Alla kuvamateriaalia siitä, kun vielä pari viikkoa sitten liikkumisen taso oli vähän toinen. Tuon sisällä oli jalka nelisen viikkoa, ja kipsin poisto meni huudon kera tottakai, kun lapsirukka ei saanut liikkua yhtään vaan joutui olemaan kiinnipidon alaisena. Pari päivää kipsin poiston jälkeen oli 1,5 v neuvolalääkärikäynti, ja tyttö alkoi heiluttamaan sekä terveydenhoitajalle että lääkärille hyvästiksi jo heti kun päästiin vastaanottohuoneeseen sisälle. Jotain valkotakkitraumaa siis havaittavissa...


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Pinna!

[pinna! = Pirpanan kieltä, tarkoittaa kaikkea herkkua, erityisesti  mansikoita, herukoita ja mustikoita]

Tänä viikonloppuna kunnostauduimme marjasesongin hyödyntämisessä. Harkitsimme myös lähtöä asuntomessuille siskon kanssa, mutta emme jaksaneetkaan. Pirpana oli mukana puskissa, alkuun istui rattaissa ja repi marjoja suuhunsa, viihtyi =) Hetken päästä katsoimme että nyt on kiintiö täynnä jottei mene yliannostuksen puolelle, ja loppuajan neiti vietti mm. tutkien hiekan syvintä olemusta...


Keitimme maijallisen mehua. Tänä vuonna (mitä tahansa) marjoja on vähemmän kuin yleensä, joten jouduimme laittamaan mustien viinimarjojen sekaan myös punaisia. Mummu vahti Pirpanaa ja mehukattilaa, joten sillä välin pääsimme hakemaan poimurilliset mustikoita.


Illalla ennen saunaa kävimme Vehkan viinituvassa. Kaverini perusti vanhaan kivinavettaan Vehkaniemen loma- ja juhlatilan yhteyteen viinituvan, ihana paikka <3 Ja mikä parasta, tuolla voi käydä vaikka iltalenkillä kun on vain parin kilometrin päässä kotoa. Suunniteltiin, että seuraavaksi voisi tilata raclette- tai fondyyillan jollakin porukalla...