Loimulohta nuotiolla

Tänään naapurissa paistettiin loimulohta nuotiolla Partiolaisten ohjeen mukaan. Kala naulataan lehtipuusta, mieluiten lepästä sahattuun lautaan nahka puuta vasten ja viedään nuotion ääreen. Sopiva etäisyys on kuulemma se, kun kättä pystyy pitämään kalan kohdalla kymmenen sekuntia. Välillä valellaan kalan pintaa suolaveteen kastetulla katajanoksalla.

 Saimme omaankin pöytään maistiaisia, Pirpana tutustui herkkuun iltaruoalla.

 

Aamupäivällä Pirpanasta otettiin kerhokuvat. Likka oli vähän väsynyt eikä hymy oikein irronnut, mutta pari onnistunutta otosta kuvaaja kuulemma sai. Tuommoiset kerhokuvatkin ovat muuttuneet sitten oman lapsuuden, nykyään niistä saa valita oman mielensä mukaisen ilmeen nettipalvelussa, ja tilata sieltä sitten sopivan määrän. Katotaan minkälaisia otoksia palveluun saapuu. :)

On taaskin sunnuntai

...ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai... Tätä fiilistä kesti aamupalan ajan, kun lauleskelin puuroa lusikoivalle Pirpanalle ja hän naureskeli takaisin. Sitten rupesin siivoamaan jääkaappia. Oikeasti olisin kyllä halunnut lähteä ulos metsään kävelemään. Perjantaina Ahlmanilla kiikoislainen yrittäjä luennoi erikoispuiden kasvatuksesta ja muista metsään liittyvistä ansaintakeinoista. Ajattelin mennä katsomaan puita ehkä uusinkin silmin, ja samalla karistamaan pään jomotusta joka oli seurannut mukana aamusta asti. 

Likka kuitenkin oli pirteänä hereillä, ja otin jääkaapin pesun siksi ensin työn alle. Tyttö auttoi parhaansa mukaan, ja puhdasta tuli ;)

  

Iltapäivällä perhekirkon jälkeen laitoimme tytön uudestaan nukkumaan, ja pääsin sinne metsään tarkastamaan tuulikaatotilannetta. Muutama poishaettava löytyi, täytyy ne hoitaa jossain vaiheessa pois. Polttopuut omasta liiteristä ovat hupenemassa, täytyy sirkkelöidä lisää tuossa keväällä. Tai jos tekisi naapurin kanssa diilin, että täyttäisi heidän liiteriään jos saisi sieltä vähän ylivuotisia puita tilalle.

Kirjoitin aiemmin huonekalutilauksista, niiden saapumisesta lisää taloblogin puolella =)

Ensimmäinen hoitopäivä takana

Eilen Pirpana oli ensimmäisen päivän yksin hoitopaikassa. Reissuvihkossa lukee "reipas, iloinen, ei kaivannut". Tyttö ei ollut itkenyt koko päivänä, aamullakin keskittyi lähinnä puuron syömiseen kun äiti yritti heiluttaa ovelta. Päivää helpotti, että suurin osa lapsista ja hoitajista oli entuudestaan tuttuja.

Eilen töissä iltapäivällä itselle alkoi tulla ikävä ja sitä melkein laski tunteja, milloin näkee lapsen taas. Se eroitku tuli sitten vasta illalla kun nähtiin uudestaan, ja tyttöä piti jonkin aikaa kannella liinassa että hän rauhoittui. Iso muutos tämä on sekä tytölle että itselle. Viime viikolla mummo ja ukki hoitivat lasta koko viikon kotona, joten "hoidossa oleminen" alkoi pehmeällä laskulla.

Tänään rauhoitutaan ja ollaan vaan kotona. Nyt tyttö nukkuu, todennäköisesti tunnin verran tässä vaiheessa ja toisen tunnin myöhemmin iltapäivällä. Olemme myöhästyttäneet rytmiä sen verran, että päiväunet alkavat vasta lounaan jälkeen, mutta yksiä päiväunia tyttö ei osaa vielä nukkua. Myöhemmin sitten kun hän on siihen valmis.

Hoidosta tuli myös viestiä, että kurahousut voisi pakata mukaan. Pirpana oli laskenut liukumäkeä muiden lasten kanssa ulkoilun aikana ;) Hän ei osaa vielä kävellä, ja sillä varjolla en ole itse vielä lisännyt säännöllistä ulkoilua päivärytmiin. Lukuunottamatta siis päiväunia, jotka hoidossakin nyt nukutaan ulkona. Huomisen kassiin siis kurahousut!

Kuva on tiistailta, jolloin kyseinen ryhmäperhepäiväkoti aloitti toimintansa ja olin myös itse koko päivän mukana. Tyttö sai näin tutustua hoitorytmiin päivän ajan äidin kanssa. Päivä oli laskiaistiistai ja näin ollen Pirpana sai välipalalla laskiaispullan (pulla tosin jäi äitille, kun tyttö veteli vain kermat päältä...).