Vappu - työn juhla

Tulimme vapuksi Savoon, ja kun työn juhlaa kerran vietetään, niin vietetään sitten:

Papusäkit mukaan autoon ja härkäpavun siementä lajittelemaan. Olishan tämänkin voinut tehdä jo talvella, mutta siinä nyt oli kaikkea... kuten yksi vastasyntynyt ;) Nyt kun tuo on jo kolmen kuukauden ikäinen, niin voi jo vähän ennustaakin miten hän käyttäytyy, eikä Päiväunet tosin mennään vielä epäsäännöllisesti, mutta kun tietää että 2-3 pätkää nukkuu vuorokaudessa joka tapauksessa, ja 2 tuntia aamuheräämisestä on ensimmäisten unien aika, voi jo suunnitella päivää kohtuullisen hyvin.

Toki simaa ja munkkejakin on syöty :)

Pirpana nostaa

Tänään kävimme isomman tytön kanssa puunajossa, Pirpanalle kerta oli ensimmäinen. Hoidosta haun jälkeen puin hänelle haalarit päälle, Peltorit päähän ja saappaat jalkaan. Pienempi tyttö jäi pakastemaidon kanssa sisälle, kun lähdimme papan Valmetilla hakemaan polttopuita.

Tyttö oppi vetämään vivuista, mutta niiden työntäminen olisi vaatinut enemmän voimaa kuin 2-vuotiaalla oli. Tämä olikin hyvä järjestys, sillä kuormaimen kouran sulkeminen tapahtui vetämällä
ja avaaminen työntämällä. Parempi vaan
ettei osannut vielä avata kouraa, siinä olisi voinut
tulla pahaa jälkeä jos äidin silmä olisi välttänyt
puiden ollessa yläilmoissa. Metsäkärryn tukijalkojen
irroittaminen sen sijaan jo onnistui, vaikka puunnosto
olisi ollut käynnissäkin :D

Veroilmoitus paketissa

3 päivää jäi vielä aikaakin deadlineen (helmikuun loppuun)! :) Eihän siinä mennytkään kun puoltoista kuukautta... vähän kerrallaan kun tekee. Miehellä on vielä toisen tilan veroilmoitus vaiheessa, mikä tarkoittanee että allekirjoittanut laittaa ruoat loppukuun ajan.

Ristiäiset juhlittiin viime lauantaina, tyttö sai nimen ja kummit. Itse tilaisuuden ajan neiti oli aika rentoreetta, vähän raotti silmiä välillä kun tuli vettä päälaelle, mutta muuten lähinnä nukkui. Pirpana sai kunniatehtävän kuivata pikkusiskon pää, mikä onnistuikin mallikkaasti ilman apua. Vieraille tarjottiin härkäpapukeittoa krutonkien kera, perunarieskaa, sekä kahvin kanssa savolaisia karjalanpiirakoita, porkkanakakkua, päärynäpiirakkaa, juustosarvia ja vaniljakeksejä.

Uuteen vauvaan liittyen täytyy seuraavaksi tehdä joitakin paperihommia. Elämme avoliitossa, joten miehen pitää tunnustaa lapsen isyys erikseen. Tätä varten koko perheen täytyy tehdä käynti lastenvalvojan haastatteluun ja allekirjoittaa paperit. Lisäksi asiaan tuli vielä yksi vaihe lisää: kasteen jälkeisenä maanantaina pappi soitti, että lapsi on väliaikaisesti rekisteröity äidin nimellä. Etunimen anto tapahtui ikäänkuin liian aikaisin kun isyyttä ei oltu vielä tunnustettu, eikä tytöllä siis nyt virallisesti ole isää.

Tästä seuraa, että sen jälkeen kun isyys on tunnustettu, meidän täytyy muuttaa lapsen nimi. Tämä tapahtuu allekirjoittamalla maistraatin paperi, jossa sukunimi vaihdetaan miehen nimeksi, kuten Pirpanallakin.

[kannattaisko olla naimisissa...?]

Sunnuntaina oli suojakeli, ja kummit sekä mummo tekivät Pirpanalle lumiukon :) Tänään tyttö otti jälleen käyttöön lauseen "aila pimo tulee viikon päättä" ;)

Hän on täällä!

Pienenpieni tyttö, 3530 g ja 51 cm syntyi meille lauantaina klo 16.17. Viikkoja oli 41+1. Lauantaina aamuyöllä kellotin kivuttomia supistuksia parin tunnin ajan, niitä tuli 3-4 minuutin välein. Viiden aikaan aamulla menin sanomaan miehelle että tänään saattaa tulla lähtö. Sen jälkeen nukuin pari tuntia ja seitsemältä heräsin siihen, että nyt tuntuu myös kipua ja säännöllisiä ovat.

Uudelleensynnyttäjälle ohjeena on, että sairaalaan voi lähteä kun supistukset toistuvat säännöllisinä, joten puoli kahdeksalta soitin mummun hoitamaan Pirpanaa ja lähdimme ajamaan Taysiin. Aina kivun koventuessa etsin Spotifystä Raised Fistiä ja Stam1naa ja lisäsin ääntä. Matkan aikana viiden minuutin supistusväli lyheni neljään minuuttiin, mutta perillä en ollut kuitenkaan kuin 1,5 cm auki. Jos olisimme asuneet hyvin lähellä, meidät olisi passitettu vielä kotiin, mutta nyt kävimme kahvilla sairaalan kahviossa. Oikeastaan oli aika mukavaa kahvitella pitkästä aikaa kahdestaan miehen kanssa :) Kävimme myös kävelemässä ulkoilmassa parin tunnin ajan lämpöpussin kanssa. Sitten menin uudelleen käyrille, missä seurattiin supistuksia ja vauvan vointia, ja ilmeni että parituntinen oli edistänyt tilannetta puoli senttiä... oli puolipäivä ja päätin mennä suihkuun, sillä siitä oli apua myös viime kerralla. Sillä aikaa hoitajien vuoro ehti vaihtua, ja kun uusi hoitaja (kätilö?) tuli koputtelemaan oveen. Kävi ilmi että viivyin suihkussa kolme tuntia :D Sitten taas käyrille, jossa alkoivat aika hirvittävät supistukset, kun vesi ei enää lievittänyt niitä. Senttejä viisi, tässä vaiheessa pyysin kipulääkitystä ja lähdimme saliin.

Matkalla saliin oli jo pakko huutaa kivusta. Supistuksia tuli nopeaan tahtiin, usein kaksi peräkkäin. Olin pyytänyt saada koittaa synnytysjakkaraa, koska ponnistaessa alaspäin painovoima auttaa kehoa. Viime kerralla ponnistusvaihe oli vaikea, vauva eteni huonosti ja minulta meinasi mennä taju useampaan kertaan, ainakin tuntui siltä. Nyt ajattelin että sitä kohtaa olisi hyvä helpottaa. Kun kätilö tuli vastaanottamaan meidät saliin, ajattelin että ei voi olla totta, sama kätikö kuin viime kerralla! Viimeksi hän tyrmäsi jakkaratoiveen täysin vedoten ensisynnyttäjyyteen. Olen käsittänyt, että siinä myös kätilön työasento on huono, kun joutuu kyykkimään lattialla.

Nyt pyysin epiduraalia heti saavuttuamme saliin, olimme sopineet näin miehen kanssa siltä varalta että jos tulee yhtä hankala ponnistusvaihe kuin viime kerralla, se olisi ehkä helpompi kestää jos olisi saanut kivunlievitystä. Edellisellä kerralla pyyntö jäi liian myöhäiseen vaiheeseen (1 tai 2 tuntia ennen syntymää) enkä saanut puudutusta. Niin jäi tälläkin kerralla, eri syystä vaan.

Kätilö tarkisti että mennään 7 sentissä ja sanoi että epiduraali ei ehdi, laitetaan spinaalipuudutus. Kerkisin saada tipan käteen, ottaa muutaman kerran ilokaasua (josta en tosiaankaan tykkää, aina tuntuu että pyörtyy ja taju lähtee), ja kuulla kun kätilö sanoi miehelle, että ei saa anestesialääkäriä kiinni. Silloin menivät lapsivedet ja tuntui että nyt on pakko ponnistaa. Ilokaasua naamaan vaan ja kohta lapsi oli ulkona. Ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia ja minä ihan pöllämystyneenä että joko se tuli !? Keho hoiti tehtävänsä niin kuin oli tarkoitettu ja mieli tuli siinä vähän jälkijunassa. Yksi kätilö sanoi jossain vaiheessa, että usein uudelleensynnyttäjillä tilanne etenee nopeasti, kun se ensin pääsee kunnolla käyntiin. Juuri näin kävi minullakin, viimeiset kolme senttiä meni minuuteissa ;)

Synnytyssalissa join kaksi trip-mehua tyhjäksi pahimpaan vapinaan, niitä olisi voinut olla enemmänkin mukana. Tai oikeastaan olisi pitänyt tajuta aloittaa energian tankkaus aiemmin, kolme tuntia lämpimässä suihkussa ja syömättä lisää tehokkaasti nestehukkaa ja energiavajetta.

Sinänsä olen kiitollinen siitä ettei mitään puudutteita ehditty laittaa, sillä näin ei tarvinnut kärsiä myöskään niiden haittavaikutuksista, kuten spinaalin jälkeisistä päänsäryistä. Ainoa lääkkeellinen kivulievitys mitä käytin ilokaasun lisäksi oli loppujen lopuksi parasetamoli+ibuprofeeni -yhdistelmä, hieman synnytyksen jälkeen otettuna :D Sitä otin myös myöhemmin, ja kyllä se lievensi jälkisupisteluja hieman. Akvarakkuloita ajattelin tässä synnytyksessä kokeilla, mutta ne jäivät täysin unholaan nopean etenemisen vuoksi.

Nyt olemme kotiutuneet. Neiti syö usein, päivisin kerran tunnissa pitää saada maitoa ja yölläkin 2-3 tunnin välein. Lopun ajan nukkuu... Vuorokauden ikäisenä häneltä otettiin kantapäästä ylimääräiset tulehdusarvot ja pieni verenkuva, koska hän oli kakannut lapsiveden vihreäksi synnytyksen loppuvaiheessa. Lieneekö tullut paniikki nopeasta etenemisestä. Olimme synnytyksen jälkeisen ajan potilashotellissa, ja alkoi melkein nolottamaan miten hyvät oltavat siellä oli. Kuin hotelliasumista, paitsi että vauvaa käytiin näyttämässä hoitajilla vähintään 3 kertaa vuorokaudessa, puolenyön jälkeen, aamukahdeksan jälkeen ja iltapäiväneljän jälkeen. Ruokailu tapahtui alakerran ravintolassa seisovasta pöydästä, ja sen ajaksi vauva piti jättää synnyttäneiden kerrokseen joko perheenjäsenten tai hoitajien huomaan infektioriskin takia. Me olimme hotellissa kahdestaan, joten kärräsin pienen aina hoitajille kun kävin syömässä. Tytön isä lähti pian synnytyksen jälkeen nukuttamaan esikoista, sunnuntaina kävivät Pirpanan kaverin synttäreillä ja maanantaina mies oli vielä töissä, kun mummulla oli vapaapäivä ja hän pystyi olemaan Pirpanan kanssa. Tänään olemme viettäneet ensimmäistä isyyslomapäivää, ja tätä herkkua on vielä loppuviikko edessä.

Pirpana on tosi huolehtivainen, joskin vähän kovakourainen isosisko, ja vielä ei ole ilmennyt suurempia mustasukkaisuuksia kun olemme huomioineet myös hänet joka tilanteessa. Isosisko tykkää kovasti pusutella vauvaa ja ottaa häntä innokkaasti syliin.

Odotellaan...

Mies on viettänyt viikonlopun metässä puuhommissa, ja täytyy myöntää että olen kateellinen. Olemme toki ulkoilleet Pirpanan kanssa myös, mutta lähinnä se on sitä että tytön täytyy kävellä itse, välillä äiti kantaa ja sitten ei taas enää jaksa :D Mummun kanssa pääsi sitten kelkkailemaan pidemmälle. Itsellä iltaisin supistelee jo usein, mutta ei tästä muuten vielä tunnu lähtö olevan.

Miehen kamera muuten löytyi! Tuli vieraiden kanssa puhetta, että roskapostilaatikkoonhan joskus menee tärkeitäkin viestejä, ja sieltähän löytyi 5 päivää sitten lähetetty viesti että kamera oli jäänyt junaan ja on noudettavissa tai postitettavissa löytötavaratoimistosta. Tänään paketti tuli kotiin, ja mies sanoi heti että tästä lähtien pitää aarrettaan kuin kukkaa kämmenellä. Ja laittaa osoitetiedot kameralaukkuun myös :)

Illalla leivoimme vielä iltapalaleipää perjantain Maaseudun tulevaisuuden ohjeella. Kursiivissa muunnokset mitä teimme.

Kolmen viljan leipä (3kpl)

5 dl maitoa tai piimää (soijamaitoa)
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
2 dl tattarihiutaleita
3 dl ruisjauhoja
7 dl hiivaleipäjauhoja (noin, Pirpanan mitalla)
25 g voita (rypsiöljyä)

Hiiva ja suola sekoitetaan nestemäiseksi, lisätään kädenlämpöinen maito, siirappi, hiutaleet, jauhot ja loppuvaiheessa öljy. Kohotetaan peitettynä kaksinkertaiseksi, leivotaan leiviksi ja kohotetaan vielä pellillä. Paistetaan 200^oC 25 minuuttia.

Eka leipä meni parempiin suihin jo tänä iltana :)

Synttärit juhlittu onnistuneesti

Pirpana toipui synttäripäivään niin hyvin, että heräsi kuumeettomana eikä tarvinnut koko päivänä särkylääkettä. Pirteänä otti vastaan sukulaisvieraita ja puhalsi synttärikakkunsa kynttilät niin pontevasti, että sai vieraat kysymään oliko hommaa harjoiteltu etukäteen. Lahjoja tuli ja niitä piti heti päästä kokeilemaankin :)

Yöllä sitten taas otettiin tosin takapakkia, uni ei tullut silmään ennen kymmentä (yleensä 20.30 aikaan) ja yöllä herättiin noin 5 kertaa ilmeisesti kipuihin ja taas vähän pahempaan nuhaan. Annoimme kipulääkkeen ja vielä yöpalaa kun iltariehuminen oli tietysti verottanut energiavarastoja... Nyt tilanne on jo normalisoitunut, viimeinen päivä antibioottikuuria menossa ja tyttö yskii enää vain vähän. Pidimme tällä viikolla omaan sänkyyn nukuttamis-unikoulun kolmena yönä. Kipeänä Pirpana tottui siihen että sai nukkua vanhempien välissä, ja välillä nukutinkin häntä viipymällä vieressä kunnes oli nukahtanut.

Jossain vaiheessa tuli oma mitta täyteen siitä istumisesta, kun läsnäoloni innosti tyttöä kiipeilemään päälläni jne. Aloitimme sitten totuttamisen, vein hänet nukkumaan omaan sänkyyn ja sanoin, että äiti ei tule vielä nukkumaan. Ensimmäisenä iltana tuli kaksi vai kolme kertaa itse alakertaan, kunnes isä vei sänkyyn ja laittoi lapsiportin kiinni. Yläkerran vessan ovi piti myös sulkea ja jättää potta ulkopuolelle, sekä laittaa valot mahdollisimman pieneksi jotta lapsi ei näkisi mennä tutkimaan muita huoneita. Saa siis ovet jo auki itse. Itkun kera nukahti vanhempien sänkyyn.

Toisena iltana tuli myös alakertaan, mutta vain kerran tai kaksi. Meni edelleen vanhempien sänkyyn nukkumaan. Kolmantena iltana tuli edelleen alakertaan, käytettiin potalla ja vietiin takaisin ylös. Sitten nukahti omaan sänkyyn muumikirjan kanssa :) Ensi yö on sitten seuraava, jännätään joko nukahtaisi itsekseen kerrasta... Aiemmin Pirpana osasikin itse nukahtamisen taidon jo parin kuukauden ajan, mutta välillä tulee näitä takapakkeja.

Niin ja sitä täytyy vielä hehkuttaa ken ei tiedä, että meillä on menty tämä vuosi kokonaan ilman vaippoja! 1 v 11 kk siis suurinpiirtein oli kun jäivät pois. Yksi päivävahinko ja kaksi yövahinkoa (kun oli kipeänä) tähän mennessä sattunut, ei paha. Mukavasti vähemmän pyykättävää on nyt.

Toissapäivänä pidin traktoripäivän, kuormasin rankoja ja linkosin vähän lumia. Eilen se kostautui, pohkeet kramppasivat koko päivän ja kävely oli vaikeaa selkäkivun takia. Aamulla piti juoda iso muki kahvia väsymykseen että pääsi edes koneelle kirjaamaan kuitteja veroilmoitukseen. Kyllä tuo maha rupeaa pikku hiljaa tuntumaan, laskettu aika olisi huomenna... Tänään on onneksi ollut vapaapäivä, Pirpana on ollut kotona kanssani ja olemme siivoilleet ja leikkineet (eli tyttö tekee palapelejä, minä makaan sohvalla ja keskustelemme mikä eläin palapelissä kulloinkin on työn alla :).

Huomenna käyn myös labrassa maksa-arvojen tutkimuksessa, kun on ollut vähän jalkapohjakutinoita, mitä ei saisi olla. Toivon, että ensi yönä nukuttaisi jotta ei joudu valvomaan nälkäisenä, kun ravinnotta pitää olla :) Selkä- ja jalkasäryt ovat olleet jo muutaman viikon unen esteenä, yleensä niin että yhtenä yönä valvon 4-5 tuntia putkeen ja kaksi seuraavaa yötä menevät taas paremmilla unilla väsymyksen takia. Eiköhän tässä vielä viikko-pari mene, Pirpana syntyi 9 päivää lasketun ajan jälkeen.

Veroilmoituksen teko aloitettu!

Tytön hoitopaikka aukesi lomien jälkeen, ja olen ehtinyt aloittaa maatilan veroilmoituksen tekoa jo näin hyvissä ajoin. Deadline on helmikuun loppuun, mutta oma tavoitepäivämäärä on ennen vauvan syntymää. Ollaan jo huhtikuun 2014 kuiteissa :)

Tänään ei ole työnteosta tosin tullut mitään, sillä Pirpana on edelleen ja jälleen kipeänä. Viime viikon kuumeen jälkeen tauti jatkui pelkkänä yskänä ja lievänä nuhana. Eilen hoidossa kuume oli noussut taas ja yskä ollut niin paha, että tyttö meinasi oksentaa. Illalla tilanne vielä paheni, tyttö meinasi nukahtaa pystyyn ja yski jatkuvasti. Lähdimme sitten päivystykseen. Korvatulehdus oikeassa korvassa, keuhkot onneksi puhtaat. Antibioottikuuri on aloitettu ja kipulääkitys myös.

Nukkumisrytmit ovat taas iloisesti sekaisin, iltapäivällä nukkui pienen hetken sylissä sohvalla, ja sitten rauhoittui kipulääkkeen oton jälkeen keittiön lattialle täkin päälle nukkumaan. Päivällä oli jo ihan pirteäkin, mutta kuitenkin sylissä pidettävä ja tuntuu että illaksi kuume meinasi nousta. Huomenna juhlitaan tytön synttäreitä jo vähän etuajassa, sukulaisia tulee käymään ja täytyy toivoa että tytön kunto on sen verran hyvä, että juhlat voidaan pitää. Pahin tilanne olisi tietysti, jos antibiootti ei pure ja pitää lähteä uudelleen lääkäriin vaihtamaan sitä toiseen, tai tulee silmätulehdus ja pitää myöskin lähteä lääkäriin. Kaikkein parasta tytölle nyt olisi lepo.

Eilen illalla päivystyksessä hän tosin jaksoi olla hyvinkin pirteänä tilaansa nähden, odotettiin 1,5 tuntia ja tyttö voittopuolisesti käveli ja leikki käytävillä. Osansa oli varmasti myös syötävällä ja juotavalla jota oli mukana, pillimehu ei ole jokapäiväinen herkku eivätkä myöskään maissinaksut suoraan pussista :) Kun päästiin lääkärin huoneeseen saakka, kuume oli noussut jo yli 39 asteeseen.

Onneksi meillä Suomessa antibiootit tehoavat vielä suhteellisen hyvin. Antibioottiresistessi kun tekee tuloaan nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Näinkin pitkälle olemme päässeet siksi, että antibiootit ovat vain lääkäreiden määrättävissä, ja onneksi niiden määräyskriteerejä on viime vuosina tiukennettu. Etelä-Euroopassa tilanne on toinen, kun siellä antibiootteja saa ilman reseptiä, niiden käyttö on silloin laajempaa ja epätarkoituksenmukaisempaa. Näin toimimalla aiheutetaan antibiooteille vastustuskykyisiä bakteerikantoja, joihin lopulta ei tehoa enää mikään. Yksittäisen ihmisen kohdalla merkitystä voi olla lisäksi sillä, että hänen oma bakteerikantansa voi tulla resistentiksi tietyille antibiooteille. Jonkun tutkimuksen luin, missä ennustettiin että 20 vuoden päästä keuhkokuumeeseen kuolee paljon nykyistä useammin, kun nyt se pystytään usein hoitamaan rutiinisti antibiooteilla.

Äsken lähti kuusi pois, leivinuunin pesään menivät nuo havut ja runko pihalle. Minä ja tyttö vielä vähän vastustettiin poisottoa, olisi ollut kiva pitää vielä nuutinpäivään saakka, mutta huomenna olohuoneessa on iso lainapöytä naapurista, ja kuusi siinä lisänä oli mahdoton yhtälö.