tiistai 29. heinäkuuta 2014

Satoa ja sato-odotuksia

Siskon kanssa kylvetty kasvimaa alkaa tuottaa satoa. Porkkanaa, salaattia, palsternakkaa, naurista, sipulia, pinaattia, mangoldia, en nyt muista mitä muuta. Kylmän alkukesän jälkeinen lämpöaalto on laittanut kasveihin vauhtia, ja uusia perunoita syödään nyt joka päivä.



Härkäpapu on kasvanut rinnankorkeudelle ja tuottanut palkoja. Tässä vaiheessa pikkuiset ovat nyt, vielä saavat kasvaa...


Muutamana päivänä olen ajellut kesantoa murskaksi. Pirpanasta on nyt tullut vähän äitin tyttö, ja yhtenä päivänä hän ei ollenkaan meinannut päästää minua menemään. Otin neidin sitten mukaan... Hän jaksoi istua traktorissa Peltorit päässä yllättävän kauan, yli puoli tuntia. Ensin oltiin kantoliinassa ja katseltiin tyytyväisenä murskaimen pyörimistä. Sitten tein "virheen" ja näytin tytölle mistä napista murskain nousee. Hän innostui niin paljon, että alkoi painelemaan kaikkia ympärillään olevia nappuloita, johon ylettyi. Muiden pohjaan painamiseen vuoden ikäisen voimat eivät riittäneet, mutta nostolaitteen hän sai nousemaan kevyestä rullasta pyörittämällä, ja sittenpä työ ei enää edistynytkään... Seuraavaksi otin tytön pois liinasta ja käänsin kasvot menosuuntaan, jolloin hän ylettyi rattiin. Se oli hauskaa siihen asti, kun hän halusi itse kääntää ajosuuntaa, ja kun en antanutkaan sitä tehdä, tuli huuto. Siinä vaiheessa katsoin parhaimmaksi luovuttaa tytön papalle rattaisiin, ja sieltä hän sitten katseli hetken aikaa. Heilutti kovasti aina kun ajoin kierroksella ohi. :)




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

927 km Suomea

Viikonloppuna lähdimme jälleen Itä-Suomeen, mies meni kaverinsa polttareihin Maaningalle ja Pirpanan, papan ja isotädin kanssa kävimme katsomassa Mottimestari-kesäteatterinäytelmän Ilomantsissa. Teatteri sijaitsee Möhkön kylässä, pari kilometriä Venäjän rajasta. Näytelmässä kuvattiin jatkosodan aikaisia tapahtumia Möhkössä sekä Suomen että Venäjän puolelta. Pirpanakin viihtyi katsomossa hyvin, lukuunottamatta paria ampumiskohtausta joiden aikana tuli hetkeksi itku. Toisen puoliajan tyttö nukkui vaunuissa.


Näytelmän jälkeen kiersimme vanhan ruukin päärakennukseen tehdyn museon, "Pytingin", jossa on 21 huonetta. Siellä sijaitsivat konttoristin ja ruukinhoitajan asunnot sekä palvelusväen tilat, joihin oli koottu tietoa ruukin arjesta. Eräs helmi talossa oli lasten leikkihuone, jossa sai oikeasti leikkiä, piirtää, pomppia sängyllä, kokeilla hattuja ja vaatteita. Toisen rakennuksen näyttely kertoi tukinuitosta ja tukkilaiselämästä. Esineistöön kuului mm. kahden miehen moottorisaha, paino 25 kg, tuotu Kanadasta v. 1932.

Ruukki perusti paikalle myös koulun, toiminta aloitettiin Pytingissä 1859 ja myöhemmin tien toiselle puolelle rakennettiin koulutalo. Koulu toimi Ilomantsin ensimmäisenä kansakouluna, ja rakennus toimii nyt tunnelmallisena kahvilana sekä kauppana. Myös kahvilan koko sisustus on myynnissä, kun hinnoista sovitaan.







Pirpanan kanssa jäimme yöksi Ilomantsiin kaverin luo, saimme majoittua aitassa vähän viileämmässä kuin mihin nyt on totuttu. Kelpasi, päivät ovat olleet aika tuskaa helteen kanssa. Sunnuntaina palasimme Joensuuhun ja jatkoimme matkaa kotiin isotädin kissojen ihmettelyn jälkeen. Sekä Pirpana että kissa pelkäsivät yhtä paljon, ennen kuin rohkenivat lähikontaktiin toistensa kanssa.

Varkaudessa nautimme maukkaat annokset Konttiravintola Mortonissa. Ravintola on Rautalammin Ravintola Mortonin kesäversio, jossa ruoka tarjoillaan merikonteista. Paikassa oli säävaraus, koska kaikki pöydät olivat ulkona. Aloittaessamme aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta ruokaa odotellessa siniset pilvet täyttivät taivaan ja kohta satoi. Kaatamalla. Muu pöytäseurue oli jo lähes syönyt ja siirtyi aurinkovarjon alta ravintolan lipan alle pitämään sadetta Pirpana mukanaan. Itse sain siis kerrankin syödä annokseni rauhassa ;) Loppumatka kotiin sujui hieman viileämmissä merkeissä, auton ilmastointi sai levätä edes hetken.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesätauko oli ja meni

Blogi on ollut hieman tauolla viime viikkoina. Kesä on aina aikaa, jolloin aikoo tehdä kaikki hommat joita talvella ei voi/kerkiä tehdä. Tänä vuonna itselläni ei lisäksi ole varsinaista lomaa ollenkaan, vaan teen lyhennettyä työviikkoa koko kesän.

Viime viikot ovat olleet aika tapahtumarikkaita. Viikko sitten kävimme ihanalla reissulla höyrylaiva Tarjanteella, sai nauttia järvituulesta ja katsella maisemia. Myös Pirpana nautti kun pääsi tutkimaan laivaa (portaat olivat mielenkiintoisin yksityiskohta), vaikkakin ulkokannella tuuli oli sen verran kova että se kaatoi tytön useampaan otteeseen. Matka sai yllättävän loppuviivästyksen, kun laiva törmäsi satamassa venevajaan emmekä päässeet heti ulos. Kenellekään ei kuitenkaan sattunut mitään, vaja vain tipahti tolpiltaan ja kattopelti rytisi.

Pari päivää risteilyn jälkeen kävimme Korkeasaaressa, ja tällä reissulla Pirpanalta murtui nilkka. Tyttö laskeutui itse bussin penkiltä alas mennäkseen vessaan, horjahti liikkuvassa bussissa ja ilmeisesti kaatui jalkansa päälle niin että se vääntyi. Tyttö ei suostunut kävelemään pariin päivään lainkaan, ja lääkäri totesi nilkan murtuneeksi. Seuraavaksi se kipsattiin varpaista reiteen, kauhean huudon saattelemana. Ensimmäinen ilta kipsin kanssa meni mansikkamaalla paikallaan pällistellen (-> mansikanpoiminta sujui huomattavan kätevästi), mutta jo seuraavana päivänä tyttö oppi uudet tavat liikkua.

Eilen kotiuduimme Joensuusta, jossa vietimme perinteisen Ilosaarirock-viikonlopun. Tänä vuonna tyttö oli mukavaa seuraa, kun vuosi sitten hän oli vain pötkö, jota kanniskeltiin ympäriinsä. Nyt neiti jo tanssi ja taputti mukana. Paikalle oli ensimmäistä kertaa tehty myös lastenalue, joka tarjosi tekemistä (lähinnä vähän isommille) lapsille.

Toki festarialueella tarvitsi mennä tytön ehdoilla, mikä tarkoitti sitä, että osa keikoista jäi näkemättä. Laatu korvatkoon siis määrän =) Itselleni suurimmin kolahtivat Pietarin Spektaakkeli sekä Asa & Band. Mies oli vaikuttunut Wastedin ja Portisheadin (jälkimmäisen ensimmäinen kerta Suomessa) keikoista. Harmittamaan jäi oikeastaan vain se, että emme nähneet Riston keikkaa, ja toki myös tuo Portishead olisi ollut itselleni kerran elämässä-kokemus, heitä tuskin Suomessa ihan heti nähdään uudestaan. Mutta tytön nukkumaanmenoaika meni tietysti nyt sen edelle.














Asuimme kavereiden luona Kontiolahden Kulhossa, ja tyttö ja minä ihastuimme pihalla majaa pitäviin kanoihin. Pirpana ruokki kanoja ja yritti näin houkutella niitä lähemmäs jotta pääsisi tökkimään niitä. Kanat eivät oikein tykänneet...



Eilisen päivän pidimme lepopäivänä reissun jäljiltä, paitsi mies joka teki täyden työpäivän sen jälkeen kun lähdimme aamukolmelta ajamaan Joensuusta kotiin. No, sai hän sentään pari tuntia nukkua autossa...
Tänään kävimme tytön kanssa taas röntgenissä ja lääkärillä, ja vaikka nilkka oli jo lähtenyt paranemaan, kipsiä pidetään vielä kolme viikkoa lisää. Täytyy toivoa että tyttö ei ole unohtanut kävelemisen taitoa tällä välin. Nyt edetään konttaamalla jalkaa perässä vetäen. :)