Kesätauko oli ja meni

Blogi on ollut hieman tauolla viime viikkoina. Kesä on aina aikaa, jolloin aikoo tehdä kaikki hommat joita talvella ei voi/kerkiä tehdä. Tänä vuonna itselläni ei lisäksi ole varsinaista lomaa ollenkaan, vaan teen lyhennettyä työviikkoa koko kesän.

Viime viikot ovat olleet aika tapahtumarikkaita. Viikko sitten kävimme ihanalla reissulla höyrylaiva Tarjanteella, sai nauttia järvituulesta ja katsella maisemia. Myös Pirpana nautti kun pääsi tutkimaan laivaa (portaat olivat mielenkiintoisin yksityiskohta), vaikkakin ulkokannella tuuli oli sen verran kova että se kaatoi tytön useampaan otteeseen. Matka sai yllättävän loppuviivästyksen, kun laiva törmäsi satamassa venevajaan emmekä päässeet heti ulos. Kenellekään ei kuitenkaan sattunut mitään, vaja vain tipahti tolpiltaan ja kattopelti rytisi.

Pari päivää risteilyn jälkeen kävimme Korkeasaaressa, ja tällä reissulla Pirpanalta murtui nilkka. Tyttö laskeutui itse bussin penkiltä alas mennäkseen vessaan, horjahti liikkuvassa bussissa ja ilmeisesti kaatui jalkansa päälle niin että se vääntyi. Tyttö ei suostunut kävelemään pariin päivään lainkaan, ja lääkäri totesi nilkan murtuneeksi. Seuraavaksi se kipsattiin varpaista reiteen, kauhean huudon saattelemana. Ensimmäinen ilta kipsin kanssa meni mansikkamaalla paikallaan pällistellen (-> mansikanpoiminta sujui huomattavan kätevästi), mutta jo seuraavana päivänä tyttö oppi uudet tavat liikkua.

Eilen kotiuduimme Joensuusta, jossa vietimme perinteisen Ilosaarirock-viikonlopun. Tänä vuonna tyttö oli mukavaa seuraa, kun vuosi sitten hän oli vain pötkö, jota kanniskeltiin ympäriinsä. Nyt neiti jo tanssi ja taputti mukana. Paikalle oli ensimmäistä kertaa tehty myös lastenalue, joka tarjosi tekemistä (lähinnä vähän isommille) lapsille.

Toki festarialueella tarvitsi mennä tytön ehdoilla, mikä tarkoitti sitä, että osa keikoista jäi näkemättä. Laatu korvatkoon siis määrän =) Itselleni suurimmin kolahtivat Pietarin Spektaakkeli sekä Asa & Band. Mies oli vaikuttunut Wastedin ja Portisheadin (jälkimmäisen ensimmäinen kerta Suomessa) keikoista. Harmittamaan jäi oikeastaan vain se, että emme nähneet Riston keikkaa, ja toki myös tuo Portishead olisi ollut itselleni kerran elämässä-kokemus, heitä tuskin Suomessa ihan heti nähdään uudestaan. Mutta tytön nukkumaanmenoaika meni tietysti nyt sen edelle.

Asuimme kavereiden luona Kontiolahden Kulhossa, ja tyttö ja minä ihastuimme pihalla majaa pitäviin kanoihin. Pirpana ruokki kanoja ja yritti näin houkutella niitä lähemmäs jotta pääsisi tökkimään niitä. Kanat eivät oikein tykänneet...

Eilisen päivän pidimme lepopäivänä reissun jäljiltä, paitsi mies joka teki täyden työpäivän sen jälkeen kun lähdimme aamukolmelta ajamaan Joensuusta kotiin. No, sai hän sentään pari tuntia nukkua autossa...
Tänään kävimme tytön kanssa taas röntgenissä ja lääkärillä, ja vaikka nilkka oli jo lähtenyt paranemaan, kipsiä pidetään vielä kolme viikkoa lisää. Täytyy toivoa että tyttö ei ole unohtanut kävelemisen taitoa tällä välin. Nyt edetään konttaamalla jalkaa perässä vetäen. :)