torstai 25. syyskuuta 2014

Puolukkapiirakkaa

Viikonloppuna kävimme puolukassa tytön päiväunien aikana. T-paitakelit jatkuivat edelleen, ja vasta nyt tällä viikolla on palattu syksyyn ja jopa aamuisiin nollakeleihin. Täytyisi vissiin jo alkaa lämmittämään autoa töihin lähtiessä.



Pari sangollista kertyi, ja teimme niistä puolukkamehua, -hyytelöä ja -hilloa. Mies pyysi tekemään vielä piirakan. Laitoin pohjaan puolet tattarijauhoja ja puolet vehnäjauhoja. Pirpana halusi mukaan tekemään eikä viihtynyt tyhjän kulhon kanssa, joten annoin hänelle vähän tattarijauhoja kulhon pohjalle. Suuhun ne tietysti joutuivat kaikki, ja saivat nimityksen "Pinna", että kai se sitten hyvää oli noin pelkiltäänkin...


Alkuviikosta olin kolme päivää tilan hommissa, levytin tietä ja tein muuta sekalaista. Eilen kyllä oli löysempi päivä, kun olin Pirpanan kanssa kotona enkä päässyt hommiin kuin hänen päiväuniensa aikana. Tyttö jopa piti minulle rentouttavan pianokonsertin. En lakkaa ihmettelemästä lapsen taitoa oppia joka päivä uutta. Nyt hän on kasvattanut taitovalikoimaansa sillä, että osaa kiivetä tuolille, laittaa lapsuudenkodistani tuodun sähköpianon päälle ja rytmin pianosta soimaan. Sitten hän soittaa omia pimputuksiaan ja välillä painelee eri nappeja, joilla rytmilaji ja tempo muuttuvat. "Nuotit" tulevat lasten kuvakirjasta.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Sadonkorjuu jatkuu

Perjantaina puin härkäpavun. En yhtään tiennyt minkälainen sato tulee, mutta kivasti sieltä papua nousi. Varmasti laitetaan ensi vuonnakin :) Vähän liikaa on omalle porukalle syötäväksi, joten kunhan Eviralta tulee lupa, sitä on tulossa myös suoramyyntiin.

Lauantai oli perunannostopäivä, oikein aurinkoinen ja lämmin päivä, harvoin nostetaan perunaa t-paidassa. Pirpanakin oli maalla mukana. Aloitin perunavakojen ajamisella, mutta kuskia täytyi pian vaihtaa, kun tyttö alkoi itkeä traktoria. Yleensä hänellä ei ole äänen kanssa ongelmaa, mutta nyt taisin ajaa liian läheltä lapsen vierestä ja hän selkeästi pelästyi sitä... Joten siirryin maan tasalle ja pidin tyttöä sylissä loput ajot. Pontevasti hän keräili perunoita mallin mukaan, ja välillä sitten muidenkin valmiista sangoista...


Yön olimme kaverin mökillä, saunomista, paljuilua, pari rohkeaa vielä uikin järvessä. Pirpana ihastui lämpimässä paljussa lillumiseen niin, että yritti juosta sinne vielä uudestaan vaatteet päällä :D


Sunnuntaina lajittelimme nostetut perunat. Sato oli erinomainen, 10-kertainen istutettuun määrään nähden (keskiarvo yleensä 7,5). Suurin osa oli tavallisia talviperunoita, mutta osa eroteltiin jo valmiiksi ensi vuoden siemeneksi, omat pussit Vaasaan ja Jyväskylään, pienimmät lohkoperuna-aineksiksi (niitä ei tarvitse kuoria), koneen halkomat heti syöntiin, jotkut koirille, ja jos joukkoon oli eksynyt joku viime vuoden siemen tai muu, vielä roskiin. Kuuden hengen voimin homma oli tehty ja perunat kellarissa muutamassa tunnissa. Leppoisaa tekemistä hyvällä porukalla, ei voi valittaa :)


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Perunanvarsia ja karhuhavaintoja

Eilen ohjelmassa oli perunanvarsien niittoa. Olin itse tilan ulkopuolisissa töissä, mutta niiden jälkeen kävimme vielä miehen ja Pirpanan kanssa tekemässä homman loppuun. Pirpana istui traktorin kauhassa ja leikki perunanvarsilla. Tämä toimi niin kauan kuin hän alkoi syödä niitä, jonka jälkeen otin hänet selkään kantoreppuun. Oli muuten tehokas jalkatreeni tehdä kyykkyjä 11kg heiluva paino selässä... 


Viikko sitten viikonloppuyönä karhu oli käynyt kääntämässä yhden naapurin mehiläispesistä. Sillä oli ollut kiire, yksi kehikko löytyi vielä puolestavälistä peltoa. Sunnuntaina mehiläistilan puolalaiset työntekijät kävivät ympäröimässä pesät sähköaidalla. Toinen työntekijöistä oli ollut hommissa tilalla 7 kesän ajan, ja tämä vuosi on ollut kuulemma pahin tuhovuosi. Sähköaita toimii pesien suojelijana hyvin mutta tulee heille kalliiksi.

Alueella oli voimassa yksi karhulupa, ja tätä karhua yritettiin jahdata jo viikoloppuna, mutta jäljet katosivat. Tiistaiaamuna naapuri teki havainnon todennäköisesti samasta karhusta, joka meni pellolta metsään. Jahti käynnistettiin uudelleen, ja seuraava havainto meillä asukkailla oli sitten tämä:



Jahti päättyi kahden aikaan iltapäivällä, ja naapuri soitettiin katsomaan 3-vuotiasta 103-kiloista naaraskarhua. Itse olin kipeän lapsen kanssa kotona, joten emme päässeet paikalle. En ole karhua täällä koskaan nähnyt, joten olisi se ollut kiva kerran nähdä, edes kuolleena... Lupa kohdistui kyllä oikeaan yksilöön, tämä oli hyvin todennäköisesti sama karhu kuin viikonloppuna, eli sellainen joka tulee liian lähelle ihmisasutusta.