Eilen ohjelmassa oli perunanvarsien niittoa. Olin itse tilan ulkopuolisissa töissä, mutta niiden jälkeen kävimme vielä miehen ja Pirpanan kanssa tekemässä homman loppuun. Pirpana istui traktorin kauhassa ja leikki perunanvarsilla. Tämä toimi niin kauan kuin hän alkoi syödä niitä, jonka jälkeen otin hänet selkään kantoreppuun. Oli muuten tehokas jalkatreeni tehdä kyykkyjä 11kg heiluva paino selässä...
Viikko sitten viikonloppuyönä karhu oli käynyt kääntämässä yhden naapurin mehiläispesistä. Sillä oli ollut kiire, yksi kehikko löytyi vielä puolestavälistä peltoa. Sunnuntaina mehiläistilan puolalaiset työntekijät kävivät ympäröimässä pesät sähköaidalla. Toinen työntekijöistä oli ollut hommissa tilalla 7 kesän ajan, ja tämä vuosi on ollut kuulemma pahin tuhovuosi. Sähköaita toimii pesien suojelijana hyvin mutta tulee heille kalliiksi.
Alueella oli voimassa yksi karhulupa, ja tätä karhua yritettiin jahdata jo viikoloppuna, mutta jäljet katosivat. Tiistaiaamuna naapuri teki havainnon todennäköisesti samasta karhusta, joka meni pellolta metsään. Jahti käynnistettiin uudelleen, ja seuraava havainto meillä asukkailla oli sitten tämä:
Jahti päättyi kahden aikaan iltapäivällä, ja naapuri soitettiin katsomaan 3-vuotiasta 103-kiloista naaraskarhua. Itse olin kipeän lapsen kanssa kotona, joten emme päässeet paikalle. En ole karhua täällä koskaan nähnyt, joten olisi se ollut kiva kerran nähdä, edes kuolleena... Lupa kohdistui kyllä oikeaan yksilöön, tämä oli hyvin todennäköisesti sama karhu kuin viikonloppuna, eli sellainen joka tulee liian lähelle ihmisasutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti