sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Pari päivää sitten kävimme Pirpanan kanssa ostamassa molemmille huopatossut. Tytön tossut menevät pukinkonttiin, mutta omani ovat olleet jo monta kertaa käytössä. Kasvaneen mahan takia kenkien jalkaan laittaminen alkaa olemaan jo hankalaa, niin nämä ovat äärettömän kätevät. Ja ovat niiin ihanat! Tytön huopikkaat ovat Alhon ja omani Lahtiset, kumipohjalla molemmat. Kuolasin itselleni myös Aki Choklat for Lahtiset - mallin saapikkaita, mutta ne osoittautuivat lopulta liian pieneksi/epäsopiviksi omaan jalkaani, kun huopikkaille pitää jättää villasukka- ja kutistumisvarat.


Aki Choklat-mallistoa.
Kuva: Huopaliike Lahtinen
Menomatka huopatehtaille Jämsän Partalan kylään meni mukavasti, kun tyttö nukkui koko etapin. Tulomatka olikin vähän haastavampi. Kävimme paikan päällä kahvilla ja annoin neidille vielä lisää välipalaa autossa. Yhden mandariininpalan jälkeen takapenkiltä kuului aina "Lisää!". Siinä vaiheessa laskimme hyvin hitaasti yksi kerrallaan viiteen, ja sitten tyttö sai taas yhden mandariininpalan. Onneksi hän alkoi olemaan tyytyväinen kokonaisen hedelmän jälkeen, ettei tarvinnut alkaa kuorimaan enempää. =)


Tämä reppu voisi olla mahdollisesti seuraava huopahankintani. Olen jo pitkään tarvinnut reppua, ja tämä olisi pitkäikäinen sijoitus. Harkitsen vielä... Tai ehkä pyydän sitä synttärilahjaksi jonakin vuonna ;) Kuva: Huopaliike Lahtinen


Tänään kävimme Pirpanan kanssa perhekahvilassa, jossa tyttö pääsi leipomaan pipareita. Leipominen tuntuu olevan tytön lempipuuhaa, eilen kun kysyin häneltä aamulla että mitä tänään tehtäisiin, vastaus oli välittömästi selvillä: "eivotaan". No, se päivä kyllä siivottiin. Yläkerta on puhdas, vielä alakerta jäljellä...

Illalla olin kenraaliharjoituksissa huomista joulukonserttia varten, ja kun tulin kotiin, löysin miehen fileoimasta kaveriltaan ostamaansa joulukalaa. Melkein harmittaa että olen allerginen kalalle, tästä tulee joulupöytään kuulemma graavilohta... Nauttikoon ken voi. =)



torstai 11. joulukuuta 2014

Äitiysloman aloittelua

Viime viikko oli viimeinen työssäoloviikkoni ennen äitiyslomaa. Viikko sisälsi neljä työpäivää, joista kolme ja puoli jouduin olemaan sairauslomalla. Ensin ääni lähti flunssan takia, ja asiakaspalvelutyöhän ei silloin onnistu. Sitten kun palasin töihin, lähdin kesken päivää pois mahataudissa. Jes. Sen taudin kävimme läpi kaikki kolme, lapsi selvisi vähimmällä, ja mies oli pari päivää aivan kanttuvei. Joutui perumaan esimerkiksi oman osuutensa lippukulkueeseen itsenäisyyspäivänä kun ei pysynyt pystyssä, ja pyytämään kaverin tuuraamaan. Itse selvisin samana päivänä onneksi laulamaan parin eri porukan kanssa, vaikka ääni ei vielä meinannutkaan oikein kestää.

Äitiyslomallakin erinäiset tilan hommat jatkuvat, mutta tänään siskoni oli vapaapäivällä ja pidimme leipomispäivän kaikki kolme. Teimme arinapizzaa, hiivaleipää ja banaanikakkua. Pizzaa leipoessa luulin vakaasti, että meiltä löytyy tomaattijuttuja pizzan pohjustamiseen. Kahden naisen voimin löysimme kaapista vain aurinkokuivattuja tomaatteja, sekä pöydältä tuoreita. Niillä mentiin sitten, leipominen oli sen verran vauhdissa jo siinä, ettei kerinnyt enää ajatellakaan kauppaan lähtemistä. Sipulitkin ehdin pilkkoa vasta kun puolet pizzoista oli jo paistettu, tuo leivinuuni kun ei hirveästi odottele. Illalla kun mies tuli kotiin, hän kaivoi vetolaatikoista tomaattimurskalaatikon ja tomaattipyreepurkin. Just niistä mistä oltiin etsitty, että silleen... Huomaa kuka meillä niitä tomaatteja käyttää :D (itse siis en pysty) Testasimme myös uuden leipälapion Salustaipaleelta, hyvin pelasi. Asiaankuuluvasti sai jo vähän nokea pintaansa =)




Tyttö on alkanut kiivetä tuoleille ja saanut eteensä uuden maailman, kotimme siivoamattomat pöytätasot. No, nyt niitä on sitten siivottu... Veitsitukki on vielä toistaiseksi jäänyt pöydälle paremman paikan puutteessa, lapsi ei sinne (vielä) ylety kun sen laittaa tarpeeksi perälle.

Toinen tämän hetken lempitekeminen on kurottaa avaamaan vessan tai tiskipöydän hana ja lutrata sillä vedellä niin kauan että sekä vaatteet että lattia ovat märät. Siitä on tullut nyt kiellettyä, mikä on sitten aiheuttanut muutamat kunnon raivarit. Uhmaikää aloittelee... Uskomattomat voimat tuollaisella pienellä kyllä halutessaan on. Kerran siirsin ison, täynnä olevan puutelineen tiskipöydän eteen estoksi, mikä oli minulle (mahani kanssa) todella painava. Tyttö kävi telineen kimppuun ja sai sen hivutettua vähän kerrallaan pois edestä. Sitten oltiin jo raahaamassa tuolia paikalle, kun menin väliin ja todistin taas yhdet reippaat itkupotkut.


Huomenna mies ja Pirpana lähtevät viikonloppureissulle mummolaan. Itse yritän laulaa sinä aikana mahdollisimman paljon, parit lauluharjoitukset ja omaa stemmaharjoittelua tiedossa. Ilman innokasta vajaa 2-v osallistujaa sitäkin on helpompi tehdä. Tavallisesti, jos yritän harjoitella, tyttö tulee laittamaan sähköpianosta rytmit soimaan ja soittaa omia juttujaan päälle. Suloista ja raivostuttavaa yhtä aikaa :D