Pirpanan mummo ja ukki sekä kummit Savosta saapuivat meille viikonlopun viettoon. Pirpana ei ollut pysyä housuissaan, juoksi karkuun ja alkoi heti esittelemään temppujaan. Pyhäinpäivänä osa porukasta kävi kirkossa ja hautausmaalla sytyttämässä kynttilät. Mies ja lapsi jäivät nuhaisina kotiin. Pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu meillä haudoilla käynti aina kun se on mahdollista, juuri tuona päivänä siinä on oma tunnelmansa. Nyt kävimme päivemmällä, mutta etenkin iltapimeällä valomeri on sykähdyttävän näköinen.
Illalla kävimme Vehkan Viinituvassa racletella. Pirpanakin tykkäsi kovasti, vaikka kieltämättä kävi mielessä että olisi ollut itselle helpompaa jos hän olisi jäänyt kotiin, tai ainakin istunut matkasyöttötuolissa. Kuuma raclettepannu, sula juusto, kynttilät ja kaatumisvaarassa olevat viinilasit sopivat ehkä paremmin aikuisille kun vajaa 2-v tutkijalle. No, miehen kanssa vuorottelemalla pärjättiin kuitenkin, ja sekä ruoka että viini oli todella h y v ä ä....
Viikonlopun aikana neiti pääsi sinuiksi myös alkuun vähän pelottavien mieshenkilöiden kanssa, ja naama vääntyi mutrulle, kun tyttö tajusi että nyt näiden pitää lähteä. Vieraiden lähdön jälkeen laitoimme tytön päiväunille, ja hän jäi mököttämään rattaisiin loukkaantuneen näköisenä. Herätessä oli kuitenkin jo oma energinen itsensä, ja ilostui entisestään kun soitettiin mummolle vielä miten matka meni- puhelu. Illalla leivoin tytön kanssa vielä pari pellillistä sämpylöitä. Laitoin Radio Suomen soimaan ja nostalgisoin sämpyläntuoksussa myös omaa lapsuutta. Ihmisellä ei pitäisi koskaan olla niin hoppu, ettei ehdi leipoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti